KULTATUKKA -26.
Olli kulki tiellä , huoli sydämessää. Onko Äiti vankina , vai peräti onko hänet raiskattu ja tapettu? Olli ei uskalla edes ajatella sellaista mahdollisuutta.
Kun hän saapuu männikkökankaalle jossa hänet oli hakattu, Hän katsahtaa sivuun ja huomaa kauempana jotain vaaleaa. Pelko kouraisee hänen sydäntään. Empivin askelin hän poikkeaa tieltä.
Karmea totuus paljastuu Ollille kun hän saapuu näkemänsa luo. Siinä makaa hänen rakas Äitinsä alastomana, häväistynä ja hengettömänä.
Olli on järkyttynyt , ettei osaa pitkäänaikaa muuta kuin purrahammasta ja kauhea viha täyttää hänen mielensä.- Saatanan koirat, puristuu hänen hampaittensa välistä.
Viimein Olli havahtuu toimintaan. Mieli raskaana hän kokoaa Äidinsä vaatteet ja nostaa pienen hennon Äitinsä ruumiin olkapäälleen ja raskas kotimatka alkoi,,
--
Kalle on kotona rauhattomana odotellut, mitä tietoa poika tuo. Oli hän yrittänyt levätäkkin , mutta raskas huoli painoi rintaa, joka tuntui pistävänä kipuna.
Kerta kerran jälkeen hän aukaisee oven, katsellen tielle. -Ei näy vieläkään, pitäisikköhän minunkin lähteä etsimään?
Kalle istahtaa porraskivelle. Kesäinenilta on vaihtumassa yöksi . Kotikankaan männyt humisevat , kuin jotakin kertoakseen. Kalle terästää katsettaan.- Eihän? Onko pahin sittenkin tapahtunut? Hänen
rintansa tuntuu suorastaan räjähtävän kivusta . jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti