A -25.
Äiti! Missä on Äiti? Olli katseli ympärilleen .Aavemainen hiljaisuus, huokui äänetöntä kolkkouttaan. Olli aukaisi repsottavan oven , ja astui sisälle. Sisällä ei näy ketään. Huonekalut , mitkä vain on rikki saatu, on rikottu. Vuodevaatteet ovat jollakin teräaseella silvottu riekaleiksi.
Ollia rauhoittaa kun Äiti ei kuitenkaan ole sisällä... surmattuna. Hän on onnellinen , että vainooja ei ole kuitenkaan pistänyt taloa palamaan.
Olli kiirehtii , hiukan kauempana olevaan navettaan. Ehkä kutsumattomat vieraat eivät ole huomanneet matalaa puolittain maansisässä olevaa eläinsuojaa.
Olli vetää navetan oven auki. Kaksi lehmää on jossain metsässä , etsimässä niukkaa ravintoa, joten navetta on tyhjä. Olli huhuilee hämärässä navetassa, mutta hiljaisuus vain on vastauksena, hänen huutoihinsA
Olli etsi koko pihapiirin, mutta ei vilahdustakaan Äidistä.
Kalle-isäkin näkyi saapuvan metsänreunassa. Mitenkähän isä kestää äidin katoamisen.
Pihapiirin etsien he kiertelivät kaikki mahdolliset paikat mutta tuloksetta.
Olli sanoi isälleen illan jo koittaessa.
-Rupea sinä lepäämään. Minä lähden tuonne kylälle. Varmasti joku on jotain nähnyt, jos äiti on ollut niiden koirien matkassa.Tiedän ,että on pieni mahdollisuus, että äiti olisi selvinnyt jos se rosvolauma on saanut hänet käsiinsä.
-Pahinta minäkin pelkään. Miksi sinun piti olla niin ylpeä , että ärsytit tahallasi niitä? Se köyhän pitää olla nöyrä ja alamainen. Mutta se sinulla on aina ollut se ylpeys. Mistä sinä ylpeilet poikani?
- Niskani ei taivu sellaisten edessä, joita en voi kunnioittaa. Vaikka henki menisi , rosvoille en päätäni paljasta. JAT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti