KULTATUKKA - 13.
-Mihin olit menossa",kysyy Kustaa .
-Kotiinhan minä , sanoo Olli.
Silloin Olli muistaa Sirpan. on jo ilta ja kohta hänen pitäisi olla siellä,missa Sirpa keräsi kukkia.Sinne hän lupasi mennä.
-Minun piti mennä tapaamaan tyttöä tuonne metsään,miten kehtaan enää mennä Kustaa?
-Minulla on laukussa ehjä paita,saat sen ,mene lammelle pesemään itsesi,kyllä sitten kelpaat tytölle.
Köyden otan muistoksi tästä reissusta ja köydessä on aatelinen merkki, mietti Olli. Hän kiitti Kustaata ja lupasivat tavata joskus. . Olli tulisi olemaan hänelle aina kiitollinen pelastumisestaan.He erosivat ystävinä ja Olli lupasi tulla käymään hänen korsullaan jonakin päivänä. Olli katsoi Kustaan perään pitkään kun tämä käveli polkua pitkin metsän pimentoon.
***
Olli käveli metsälammelle pesemään kasvonsa, jalkansa,kätensä. Lammen vesi oli kirkasta ja kylmää.Se virvoitti hyvin mieltä ja kohta unohtuivat kaikki kärsimykset mitä hän oli saanut kokea. Nyt äkkiä Sirpaa tapaamaan,ehdin vielä.Tästä on matkaa,mutta haluan nähdä hänet pian. Mihinkähän minä laitoin sen kauniin kukkakimpun? Olli mietti,jossain sen on pakko olla.
Hän meni takaisin polulle paitaansa etsimään ja hattukin oli johonkin pudonnut. Siellähän ne olivat ojassa kumpikin,hattu oli vähän nuhruinen,mutta hatussa oleva pöllönsulka oli ehjä ja kaunis.Mitähän Sirpa sanoisi sulasta?JAT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti