Sivut

lauantai 28. huhtikuuta 2018

KOPRA --42


Mörtti ei enää tohtinut väittää vastaan. Kiltisti hän otti housut ja työnsi käärön taskuunsa.
Liikenne oli Cityssä hiljaista. Vai muutama auto liikkui pikku-kaupungin unettavassa rauhassa. Ihmisiäkin oli liikkeellä hyvin vähän. Kaunis sääkään ei ollut saanut ihmisiä innostumaan reippailuun.
- Nyt kaverit on tullut toiminnan hetki. Osuuspankki on tuossa kahden korttelin päässä. Pysäytä tähän seurataan vähän aikaa meneekö pankkiin asiakkaita. Nyt juuri kaksi naista poistuu pankista... Ja Vesku, sitten olet valmiina kun tullaan. Pidä auto käynnissä. Emme viivy kauaa, Simo sanoi ja aukaisi jalkakäytävänpuoleisen oven.
Mörttikin oli kohta ulkona ja nuorukaiset lähti kulkemaan rinnakkain pankkia kohti. Mörtti isona ja leveänä pulleat posket kuumottaen. Simo pienenä ja laihana, melkeinpä ala-asteen oppilaan näköisenä.
***
Simo ja Mörtti astuivat pankin eteiseen. Simo kurkisti salaa pieneen pankkisaliin ja huomasi sen aivan tyhjäksi. Vain kassaneiti naputteli päätteen näppäimistöä. Toisen ja kolmannen luukun kohdalla oli aivan tyhjää. Niissä oli vain lappu: "Viereinen kassa". Hän nyökäytti Mörtille ja kuiskasi:
- Hyvä ajoitus. Sitten sinä pidät suusi kiinni. Minä hoidan hommat. Sinä jäät lähelle ovea vahtimaan, ettei kukaan yllätä. Nyt sukkahousut päähän ja ne muovikassit minulle. Nyt se alkaa!
Mörtti jännitti niin ettei pystynyt muuta kuin nyökkäämään. Kaivoi kuitenkin sukkahousut taskustaan ja vetäisi ne päähänsä. Sitten otti toisesta taskusta kassit ja ojensi ne Simolle. Peräjälkeen he luikahtivat pankkisaliin.
Simo meni edellä suoraan tiskin ääreen. Hän oli vetänyt jostain esiin levyn jossa suurin kirjaimin luki: " TÄMÄ ON RYÖSTÖ, RAHAT TAI KUOLEMA".
Hän asetti tekstin kassaneidin eteen ja Simon käteen oli ilmestynyt stiletti.
Neiti Rauhala oli yksin. Hän valahti aivan kalpeaksi. Hän vilkaisi sisähuoneiden ovia kohden, mutta ne kaikki pysyivät kiinni. Vapisevin sormin hän alkoi availla rahalipasta. Silloin äkkiä kuului hälytysajoneuvon ujeltava ääni. Mörtti oven lähellä uikahti: - Poliisit! Hän ryntäsi kiireellä pankista ulos. Simo oli kahden vaiheilla. Kuitenkin ääni kuului jo aivan läheltä. Simollakin petti rohkeus. Muovikassit jäivät tiskille kun hän ryntäsi pankista ulos. Juuri silloin ambulanssi kiisi, valot vilkkuen, kovaa vauhtia ohi. Simolla pääsi katkera kirous:
- Voi saatana! Arvasin tämän!
jat.

Ei kommentteja: