RUNO

KUN KOSKETAN !

Tasatahtiin sykkien sydämet lyö,
tasatahtiin tunteemme palaa.
On kulunut pitkälle yhteinen yö,
kun kosketan sua kuin salaa.
Tuo kosketus saa sinut syttymään,
tunnen kun sydämesi kiihtyy.
Ja lempemme alkaa kuin itsestään,
näin kaipuu toisiimme yltyy.

Sinä kätesi hellästi pujotat,
minun kaulani ympärille.
Nuo huulesi polttavat ojennat,
minä painan suudelman niille.
Näin olemme kauan ja ootamme,
kehomme tuntevat läheisyyden.
Ja toisiimme tiukasti kietoudumme,
oi kun se kestäisi iäisyyden.

Näin yhdessä lähdemme matkalle,
joka vie meidät onnenmaahan.
Sinne unelmaimme saarelle,
jonne lempivät vain mennä saahan.
Siellä kaunista on ja ihanaa,
iäksi sinne voisimme jäädä.
Onnenmaan taivas kauniisti punertaa,
ei meitä pois sieltä kukaan häädä.
-
Oiva Pennanen