Sivut

maanantai 16. huhtikuuta 2018

KOPRA--30


Juoksu askelia tapaillen Vappu kiirehti eteenpäin. Saavuttuaan puiston keskellä kasvavien pensaiden luo, hän huokaisi helpotuksesta. Mielessään hän torui itseään turhasta hermoilusta. Hän kääntyi katsomaan olkansa yli oikealle. Ketään ei näkynyt. Silloin etuoikealta pensaasta irrottautui tumma hahmo. Väliä oli vain muutama metri. Hetkessä Vappu oli hahmon syleilyssä. Suuri likainen koura painui hennon Vapun suulle. Vappu lamautui pelosta ja ilman vastusteluja mies raahasi hänet pensaan taakse. Raa´asti hahmo kaatoi hänet maahan ja alkoi repiä Vapun housuja alas. Tiukka vyötärönauha esti kuitenkin aikeet. Kiroten käheästi mies nykäisi ja risahtaen hakaset ja vetoketjut repesi. Murahtaen mies laskeutui Vapun päälle. Temput tehtyään mies kopeloi taskuaan. Nopea käden liike ja Vapun katkennut henkitorvi korahteli. Mies pyyhki veitsenterän Vapun päällystakin helmaan ja pani sitten veitsen taskuunsa. Juosten mies häipyi yön varjoihin.
***
Seuraava aamu olikin sateisenharmaa. Raskaat, vetiset pilvet riippuivat matalalla. Oli lähes tyyntä. Kostean lämmin syksyaamu tuntui aika mukavalle, kun Turhalan nimismies Kyösti Kopra käveli poliisiasemalle jo heti kuuden jälkeen.
Oli nyt tärkeää katsoa, ettei mitään päälle kaatuvaa jäänyt virkapaikalle. Tosin konttorin tytöt hommat tiesivät. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Voihan jokin tärkeä virkatehtävämääräys arvaamatta tulla. - Jaa, jaa, syksy on jo pitkällä. Pihlajat ovat punaisena, ja lintujenmuutto on meneillään. Yökuntiin, sano... Eihän tuosta muistanut eukolle... No, soitteleepahan... Onneksi eukko nukkui. Ei onneksi nähnyt, että virkapuvussa. Olisi alkanut utelemaan turhia.
Kopra saapui virkatalon portaille. Aukaisi oven omilla avaimillaan ja käytävän kokovartalopeilin edessä pysähtyi. Hmm... Kyllä univormu oli jotain. Kopra kääntyili ja muutti koppalakin asentoa. Naiset varmaan huomaa? Uljas ryhti ja terävät liikkeet. Jo vain. Itseensä tyytyväisenä Kopra meni työhuoneeseensa ja istui työpöytänsä ääreen. Hän paneutui tosissaan papereihin. Oli monenlaista paperia allekirjoitettavaksi. Rutiinijuttuja, joihin ei paljon kannattanut uppoutua. Pääasia, että sai ne allekirjoitettua.
Aika kuluikin kuin siivillä. Aivan hätkähtäen hän huomasi Laakson kävelevän autotallin suuntaan. Joko kello on tosiaan kahdeksan? Kopra vilkaisi rannekelloaan. Joo, kyllä nyt oli lähdön aika. Kiireellä Kopra sutaisi vielä muutaman allekirjoituksen. Sitten hän nousi ja puki takin päällensä, jonka oli riisunut tuolin selkänojalle.
Laakso oli ajanut Saabin virastotalon eteen ja odotteli autossa. Kopra saapui tasan kahdeksan auton luo. Huomenet vaihdettuaan Kopra kipusi auton takapenkille. Ähisten hän istui taakse ja kytki turvavyön.
jat.

Ei kommentteja: