Sivut

torstai 26. huhtikuuta 2018

RUNO

TUOSTA VOLVON JOS VETÄSEN
- Oiva Pennanen

Kerran kauhea kapine
sattui mieliharmikseni,
sepä tuskana kesällä
paine talvipakkasella.

Lada laatua lujinta
tsernobiili vertaa vailla
ostaa tempaisin kesällä
ajoin parkkiin pöyhistellen.
Naapurillekin uhosin
kaaraa kauan kaivattua.

Tuota naapuri kadehti
naama loisti vihreänä
koitti moittia mokoma
itämaista autoani.

Kiukku kiehahti minussa
suuttumuskin suikahteli.
Kun tuo naapuri mokoma
heilutteli huuliassa.

Kohta kuitenkin tajusin
oli totta toinen puoli,
vähän kun ensin ajelin
kulkimella kauhealla.

Kohta harmiksi hokasin,
kotteron tuon kelvottoman.
Aina jostakin vialla
kaarassani karseassa.
Varmaan tehty maanantaina
kinttaat kourissa kasattu?
Pellit suolatynnyreistä
puhki ruostuivat rajusti.

Putos pultit puistaessa
letkut huollossa hupeni,
kummit halki paukahteli
motti matkalla hajosi.

Tuota tuumin tuskissani
sitä kiukussa kirosin
ei oo Laappa laatuani
kovin kelvoton tekele.

Menin jälleen kauppiaalle
jospa vaihetaan kaluja.

Uuden karhee vaihtokampe
sulle kaupoissa tulossa.
Tuosta Volvon jos vetäisen
saanko raudan kunnollisen,
jolla rauhassa ajelen
pyhäkirkkoon mennessäni.

Aika näyttänee asian
joko sattui sattuvasti
saanko tuskitta ajella
remontitta ruisaella.

Ei kommentteja: