Sivut

maanantai 23. huhtikuuta 2018

KOPRA--37.


- Sinne suuntaan ei aivan helposti lähdetä. Voisihan sen Ruhan pyytää tulemaan. Mutta kuulehan Laakso! Minusta tuntuu jotenkin siltä että se autonlainaus liittyy jotenkin murhaan. Meidän pitää lähteä käymään siellä Purolla. Kuullaanpahan onko mies kuullut mitään ja onko se auto todella varastettu? Täällä meidän asia ei edisty yhtään. Ruumiin ympäristö on haravoitu tarkkaan ja patologi tutkii sitten ruumiin. Meille täällä ei ole tämän enempää jakoo, Kopra sanoi.
- Olosuhteet huomioonottaen enempää ei voida täällä tehdä. Eikähän meillä nyt ole mitään muutakaan. Jotakin se on yritettävä. Ajetaanko sinne Purolle? Laakso kysyi.
- Mennään ensin sinne. Tullaan sitten sen jälkeen syömään. Näytti olevan tarjolla tänään kunnonruokaa, perunamuusia ja lihapullia. Siitä se ei sapuska parane, Kopra sanoi ja maiskautti suutaan.
- Tuli tuossa mieleen pitäisikö paikallisradioon pistää ilmoitus? Tiedä vaikka joku olisi sinä yönä sattunut jotain näkemään. Eihän sitä koskaan tiedä jos myöhäinen kukkuja olisi vaikka murhaajan nähnyt? Samoten tämän toisen tapauksen. No niin! Sieltähän se ruumisauto tuleekin. Jätetään hommelit heidän huoleksi, Laakso sanoi.
- Joo sitä minäkin olen ajatellut. Minäpä soitankin heti Turhalan Tupinaan. Saavat lukea viestin aina tunnin välein, Kopra sanoi ja alkoi etsiä kännyänsä.
Kun ruumis oli saatu autoon, Laakso peruutti Saabin parkkipaikalta ja suuntasi keulan kohti valtatietä. Lähelle risteystä saapuessaan hän pisti vilkun päälle ja kääntyi oikealle nousevaa mäkeä ylös. Tien päässä näkyi vaalea talo.
Laakso pysäytti auton pihalle ja poliisit nousivat ulos. Silmäilivät pihamaalla ympärilleen. Hiukan oli ränsistyneen näköiset paikat. Kaikenlaista romua oli keräytynyt vähän joka puolelle. Karkeasti kyhätty katos autoa varten oli talon päädyssä. Katos oli nyt tyhjä. Verho heilahti ikkunassa. Se kieli asukkaita olevan kotona.
Poliisit menivät ovelle ja soittivat ovikelloa. Mitään ei tapahtunut. Ovi pysyi kiinni. Kopra iski nyrkillä talon oveen. Laakson paineli samaan aikaan nappulaa. Kun ei vieläkään alkanut tapahtua mitään, Kopra korotti äänensä. Hän huusi:
- Täällä on poliisi! Avatkaa ovi! Tiedämme että olette kotona.
Silloin alkoi kuulua lukon käsittelyn tuomia ääniä ja ovi avautui. Vantteran näköinen, partainen, keski-ikäinen mies seisoi oviaukossa. Ennen kuin poliisit ehtivät mitään sanoa mies juronoloisesti murahti:
- En ole poliisia hälyttänyt enkä ole mitään rikostakaan tehnyt.
- No katsotaanhan nyt. Saammeko tulla sisään, Kopra sanoi.
- Kukapa teitä estääkään voi, mies sanoi ja siirtyi syrjään.
jat.

Ei kommentteja: