-Kuule Kake! Oletko varoissasi? Jos piffaisit yhden ketterän? Janottaa niin vietävästi. Eikä ole mitään ainetta tiedossa, Tane alkoi kerjäämään.
- Taidat olla pari pystyssä ennestään? Minä kun en ole pankkilaitos ja eipä minulla taida ollakaan, Kauko sanoi ja ryyppäsi lasistaan.
Kieltään lipoen ja nieleskellen, Tane seurasi kellertävän nesteen heilahtelua lasissa. Sitten hän suuntasi anelevan katseensa Suloa kohti. Sulo mietti vähän aikaa. Sitten sanoi:
- Kake pistetään porukassa tuolle Tanelle yksi keskari. Kuullaan mitä ne jeparit ovat udelleet.
- No perkele! Ostetaan! Vain muista Tane, seuraavan eläkkeen päältä maksat vippisi. Ei minullakaan rahaa kasva.
Kaljan saatuaan Tane kertoi, pikkuisen lisäillen, aamullisen poliisien käynnin erivaiheet.
-...ja kielsi vielä poistumasta paikkakunnalta! Taitaa vallesmanni lukea noita poliisiromaaneita. Vai televisiostako tuijottanee? Oli niin tärkeää olevinaan. Paskat... minä en hyppää tinanappien mukaan, Tane lopetti.
- Katsokaahan ketä tuolla tulee? Ikkunapielessä istuva Kauko sanoi. Minulla taisi tulla kiireellisiä hommia. Minä sitä en paljon noista sinitakeista tykkää. Se on moro! Ja takakautta ulos. Lähde sinäkin Sulo?
- Heti valmis kuin partiopoika. Tanen se pitää jäädä! Ei se tuota tuoppia raski heittää juomatta. Nuo meidän loputkin saat selvittää, Sulo sanoi ja ryntäsi Kaukon perään takapihalle.
Kolme poliisimiestä astui baariin. Tane oli kääntynyt selin ulko-ovea kohti. Korvat tarkkana hän kuulosteli mitä poliisit juttelivat keskenään. Hänen harmikseen poliisit menivät ruokailupuolelle, eikä hän kuullut kuin yksittäisiä sanoja.
***
Kolo oli jokin vanha käytöstä unohtunut hirsinen, pieni rakennus. Se sijaitsi pienessä metsikössä kirkonkylän laitamalla. Aikoinaan se oli varmaan palvellut savusaunana? Myöhemmin sitä oli pidetty romuvarastona, koska erilaisia vanhoja tarve-esineitä riippui seinillä ja lojui pitkin seinustoja.
Kolo oli ollut Simon, Mörtin ja Veskun piilopaikka jo vuosia. Jo ala-asteen ajoista asti he olivat sinne paenneet isompia poikia. Vesakko sen ympärillä oli niin tiheä, että mökkiä ei huomannut, jos sen paikkaa ei tiennyt. Siellä kaverukset nyt suunnittelivat keikkamatkaa Cityyn, lähimpään kaupunkiin.
- Vittu, en tiedä alanko teidän kanssa millekään. Tosi paikan tullen jätkät säntää pakoon kuin kakarat. Se on monta kertaa nähty ettei sälleillä kantti kestä, Simo sanoi ja valtasi Kolon ainoan tuolin istuimekseen.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti