Sivut

tiistai 24. huhtikuuta 2018

KOERANKUSETUS

Kauniina ja siloisena mäyräkoira lepäili eteisen nurkassa. Sen isäntä Kasurisen Kalle oli taluttanut sen Siwasta jo edellisenä iltana. Mäyräkoiran nahka kiilteli ja sen nappisilmät hohteli nurkkauksen varjossa.
Kalle ei ollut oikein parhammalla tuulellaan. Hän olisi halunnut kuljettaa mäyristä aamukävelyllä, mutta vaimo, tämä Vappu, oli kireällä äänellä pakottanut Kallen luopumaan moisesta reippailusta. Kallen oli, pahempaa välttääkseen, pakko suostua mattojen piiskaukseen ja siihen Kalle oli uhrannut kyllä voimiaan, hiukan liikaakin. Säleet oli lennelleet rottingista - todistaen voiman puhuvan.
Eteisessä Kalle ei malttanut olla sipaisematta mäyriksen viileää otsaa. Vappu oli jälleen siinä normaalissa mielentilassa. Kiroten ja uhkaillen hän sai Kallen tekemään ihmeitä.
Tuskastuttavan hitaasti siivoukset edistyivät. Kallea janotti niin kovasti, mutta ei hän tohtinut mieliteoistaa hiiskahtaa.
Karmeana muistissa oli Vappu - vuoden takaa, jolloin mäyris oli karannut johonkin, jota Kalle ei vieläkään tiennyt. Luistaminen siivouksesta oli aiheuttanut arvoituksellisen katoamisen.
Kalle vilkuili kelloon. Viisarit näyttivät jo uhkaavan paljon. Nöyränä hän kyseli Vapulta joko saisi lähteä ulkoiluttamaan mäyräkoiraa? Vappu kuitenkin oli orjapiiskurin sukua ja keksi aina uutta siivouskohdetta.
Kun oli käyty läpi saunat, vaatehuoneet, komerot ja muut kaapistot, Vappu kuulutti hommat hoidetuksi.
Ripeästi Kalle puki vappuisen vaateparren päällensä , panipa jopa vekkulin pallon nenäänsä. Serpertiinejä kaulaan ja menoksi. Mäyräkoira kulki uskollisesti vierellä. Oi ihana vappu, ajatteli Kalle.
Puistoon Kalle suuntasi kulkunsa. Paljon muitakin mäyräkoirantaluttajia näkyi puistossa. Osa oli jo aloittanut mäyräkoiran rituaaliteurastuksen. Mäyräkoirannahkoja näkyi puiston nurmikolla .
Kalle löysi vapaan penkin ja innosta vapisevin sormin mäyriksen selkä halkesi ja kilisten vapautui vankilassa olleet pullot. Kalle napsautti korkin ja solisten solui mallas kurkun syvyyteen.
Taukoamatta Kalle työskenteli mäyriksen kimpussa. Tää on Vappua tää! Kalle jo hihkui.
Tuli viimeisen pullon vuoro, onnellinen hymy valaisi Kallen riutuneen olemuksen. Viileähkö vappuillan tuuli otti mäyräkoiran nahkan mukaansa ja Kallen viimeinen pullo pulputti sisällönsä käytävälle. Kalle oli sammahtanut vappunirvanaan.
Vappu on riemuisa kevätjuhla.

Ei kommentteja: