-Aina sinä Simppa jaksat jauhaa siitä vanhasta jutusta. Pentujahan silloin oltiinkin! Vesku se silloinkin jänisti. Sai minutkin houkuteltua hoopoilemaan. Mutta nyt on eri sävelet. Perkele, tässä ollaan nyt karvakullimiehiä. Meitä ei muutama sinivuokko säikytä. Ja varmasti pysytään mukana! Kävi miten kävi. Tuo Vesku on kyllä vähän arvoitus kun se niin helposti hätääntyy. Mutta jätetään Vesku auton vartijaksi. Ja osaahan Vesku ajaa autolla lujaakin, Mörtti sanoi.
- Joo, vain pitäisi se olla autokin jota ajaa. Taitaisi olla polkuauto Veskulle sopiva, Simo huomautti myrkyllisesti.
- Minä kyllä tietäisin aika helpon nakin. Puron Pena on vanhapoika, joka asuu tuossa risteyksen lähellä. Siltähän otettiin keväällä bensaa tankki tyhjäksi. Muistatteko? Sillä on se iso Pöso! Se kyllä kulkee lujaakin.
- Eihän se kovin uusi ole, mutta ottaa varmaan tietä allensa. Nimittäin jos on pätevä kuski, Mörtti jatkoi.
-Hyvä se vain on ettei ole uusi. Nämä uudet elektroniikkaihmeet on värkkejä. Niiden kanssa menee helposti sormet suuhun. Se Pösö kyllä olisi aivan OK. Miten on Vesku pääsetkö tuollaisella Pösöllä tarpeeksi lujaa? Simo kysyi.
- Kyllä niin iso Pösö kulkee kun vain on suitsimies sommassa. Kyllä Saabit jää toiseksi, Vesku sanoi.
- No, mitä siitä vatuloimaan. Illalla yhdentoista jälkeen sällit risteykseen. Saatana! Jos joku jää tulematta! Se joutuu tekemisiin minun kanssa, Simo sanoi uhkaavasti ja hypähti seisaalleen.
- Joo, varmasti tullaan. Jos ei olla silloin tienristeyksessä saat vetää tuosta, Mörtti sanoi ja vetäisi kämmensyrjällä kaulaansa.
- No hyvä! Lähdetään hittoon täältä, ettei paikka paljastu. Lähdetään jokainen omaan suuntaan.
***
- Kenellähän on eniten paineita lompakossa? Kuka kustantaa kahvit? Ettei olisi vaan pomon vuoro. Minä olen lähes auki. Konstaapelin palkalla ei pullistella, Ruha kyseli ja taputteli takataskussa olevaa lompakkoa.
- Näyttää se minun vuoro kiertävän aika usein kohdalle. Mutta OK! Jos tämän kerran, Kopra sanoi ja asteli tiskin luo.
- Onhan sinulla puolta suurempi palkkakin ja puolta helpommat hommat, Ruha nauroi.
Tilattuaan kahvit, Kopra katseli ympärilleen ja huomasi Tanen nurkkapöydässä.
- Jaa, Tanekin rientänyt jokapäiväistä juomaa nauttimaan. Mistäs sitä rahaa on siunaantunut? Ettei vaan ole sattunut vaikka lotossa voittamaan?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti