AUTOKUUMETTA.
-
Kirjoittanut Oiva Pennanen
-
Katsoin kuinka kamraateilla
audot hienot ja komeat,
rikkaimmilla Mersujakin,
japsi kärryjä eniten.
Autollahan kaikki kulki,
minä pyörällä poleksin.
Ajattelin jatkuvasti
auton ostoa omaksi.
Himoitsin niin helvetisti,
aivan vauhkona vapisin,
että jospa sen minäkin
saisin kerran kelpo kaaran
jolla kaahaisin reteesti,
ankarasti kaasuttaisin.
Menin kaaraa katsomahan,
jospa sellaisen satutan.
Ostan vaikka vekseleillä,
taikka lainalla lunastan,
kunhan saisin jonkinlaisen
koneen voimalla menevän.
Hallin nurkassa hokasin,
syrjään sinne heitettynä
Laapan ruosteisen, punaisen,
auringossa himmennetyn.
Kummit kaljuna kajotti,
myöskin vaati hinkkaamista?
Minä myyjälle ojennan
saturaista saadakseni
pyörät alleni äkisti,
rientääkseni ralli tielle.
Tingannut en ostostani,
Laapan kyytiä halusin.
Myyjä virkkoi viisastellen
virne huulessa ivasi:
- Tässäkin on liikaa puolet!
Vaikka maksanut olisin
kun vain Laapan rikkinäisen
jemmaan joutavan hävität.
Into poltti lätsän alla,
hoppu rinnassa rutisi,
baanalle nyt päästäkseni.
En mä pienistä välitä,
saturainen sinne, tänne,
ei se kirpaissut povessa,
eikä tunnu sielussani.
Motti lauloi laatuisasti,
putkesta savu pölisi,
komentaissa kampettani.
Laapan kyytejä kokeilin,
kiihtymistä kunnon kärryn.
Käärin asfaltin kerälle,
mutkat muutin suoremmiksi,
oli tuntu taivaallinen,
riemu pinnassa kihelmöi.
Nappi lautaan, Laappa kulki,
oli kierrosta koneessa.
Päässä pyöri perhanasti,
aivot hehkuivat häjysti,
posket poltti kiihtymystä,
kädet rattia ravisti.
Sompa pyöri kierroksia,
oli klappia pirusti.
Laappa heilui helvetisti
kunnes pylvääseen rysähti.
Riemu riitti vartin verran,
hupi muutaman humauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti