Sivut

lauantai 28. huhtikuuta 2018

RUNO

TUOMAS &TILTA(lemmenleikit

Oli lempeän kaonis lauvantai-ilta,
kun sohvan nurkassa Tuomas ja Tilta.
käsikäessä haaveillen he istuvat,
hiljaisuuden särkee sanat vain muutamat.
-
Sanoo Tuomas, hempeyttä äänessään,
puristaa Tiltan kättä sylissään.
"-Sinä Tilta oot minulle Rakkaus suuri,
kun löysin sinut, kävi minulla tuuri."
-
Väliin Tuomas Tiltaansa hyväilee,
toesinaa myös poskelle suutelee.
Sitten aivan jo kätensä kaulalle viskaa,
ja huulillaan hamuaa Tiltan niskaa.
-
Tilta sannoo: "-heitä se joutavointi,
minun sielussa on nyt semmoinen sointi,
että kahvit ainaki pitää keittää."
Siihen sohvalle Tuomaan yksin heittää.
-
Tuomas kaihoten katsoo Tiltan perään.
Sanoo sitten: - Nythän minä taasen herään!
Luulin vähäsen aikaa , että sylissäin on nainen
mutta olikin vain emäntä ahertavainen"
-
Kahvin tuoksu pirtissä leijalee,
Tilta Tuomakselle jo huutelee:
"Alahan sieltä ukko jo kahaville tulla,
aevan tuoretta kahvileipää on mulla"
-
Mieli maassa Tuomas nyt pöytään astuu,
hellyydenkaipuusta silmäkulmasa kastuu..
Tilta huomaa sen Tuomasta katsoessaan,
seikka tuo saa Tiltan näin sanomaan:
-
"Elähän sentään ukkoni murehi suotta
meillä aekaa no vielä monta vuotta.
Kuhan tässä nyt ensin kahavit juuvaan,
sitte rakkauvenleikit astuu kuvvaan.
-
Oiva Pennanen

Ei kommentteja: