KOPRA--27

- Millainen keikkamies sinä olet? Kaiken pitää olla valmiina. Ainakin suuret asiat. Vesku tiedätkö sinä missä on Kuurin sorakuopat? Etpä tietenkään! Oletko koskaan käynyt Pikkulasta kauempana? Simo härnäten kysyi.
- Vittu, niinkö luulet? Tiedän toki! Käytiin Mörtin kanssa muuan kesä siellä montusta ongella. Silloin oltiin vielä poikasia. Eikös käytykin Mörtti? Vesku kyseli takuumiestä.
-Käytiinhän siellä monastikin. Simppa sinähän et kehdannut lähteä ajamaan viittäkymmentä kilometriä. Mitä sitten niistä montuista? Niitähän ei ole käytetty moneen vuoteen, Mörtti sanoi ymmällään.
- Älykääpiö! Eihän siellä saa ollakaan ketään. Ajetaan loppuyöksi sinne montuille. Nukutaan jos pystytään. Huomenna sitten vaihdetaan kilvet autoon. Irrotin vanhasta romuautosta siellä Mutikaisen varaston takana. Ei varmaan tullut mieleen teillä kummallakaan, että huomenna poliisi etsii Pösöä. Ne pitää huommenna olla eri numerot, Simo sanoi.
- No saatana! Sinä se kyllä kaiken otat huomioon. En osannut yhtään ajatella. En tosin koskaan ole autokeikalla ollutkaan, Mörtti sanoi.
- Nyt ei ole kuin pari kilsaa montuille. Sinnekö ajan? Vesku kysyi.
- Sinne tietysti! Vai ajattelitko jo kaupunkiin asti? Hillitsehän intoasi. Voi olla vielä tiukatkin paikat. Kaupungissa on enemmän poliiseja ja niillä liukas kalusto. Voi olla, että joudut vielä panemaan parastasi, Simo sanoi.
Vesku käänsi pian auton keulan syrjäiselle, metsäiselle soratielle. Auton valot loi aavemaisia kuvioita tienvarren pensaista. Vain muutama sata metriä ajettiin. Sitten tie laskeutui soramontun pohjalle. Paljon henkilöautojen jälkiä näkyi montun hiekassa. Paikka oli varmaan suosittu lemmenleikkeihin. Nyt siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Vesku ajoi yhä eteenpäin. Hän odotti Simon määräystä. Simo katseli tarkkaavasti autonvalojen valaisemaa aluetta. Hetkenpäästä hän sanoi Veskulle:
- Tuosta kivikasan takaa oikealle. Siinä on suojaisaa. Yritetään vähän nukkua. Pian saa odottaa päivän valkenemista.
-Hohhoijaa! Kylläpä nukuttaa. Ei kai se poliisikaan ole kone? Minä ainakin vedän unta palloon kaksi kellonkierrosta. Sitten kun homma on ohi ja pääsen sänkyyn, Ruha sanoi, Saabin kulkiessa kohti Turhalaa. Laakso oli taas ratin takana. Ruha istui vieressä. Kopran syventyessä miettimään äkillisen murhan aiheuttamaa avuttomuuttaan virkatehtävässään.
jat.