Sivut

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

KOPRA--29


Pikkulan ilta oli tummunut taas pimeäksi yöksi. Pääraitin harvat lamput loivat kalpean valon kujille ja talojen pihoihin. Pikkulassa nukuttiin. Vain ravintolan ja baarien työntekijät palailivat koteihinsa. Viimeinkin loppuneen raskaan työrupeaman jälkeen. Muutama humalainen hoiperteli kotiinsa ravintolasta. Jokapäiväinen kaljakiintiö oli tuhottu ja nyt oli surkea olo. Taksitolpalla yksi taksi odotteli mahdollisuutta hankkia muutama markka kalliin auton lyhennyksiin. Nämä arki-illat oli surkeita. Kukaan ei taksia tarvinnut. Kaikki istuivat töllön ääressä.
Niilo Vartiainen oli väsynyt ja kiukkuinen. Päivä oli ollut tosi kehno. Kehno ja pitkästyttävä. Pitäisi muuttaa kaupunkiin. Siellä yöelämä oli varmasti kokonaan toisenlaista. Sitä myöten myös tienestit olisi kokonaan eri luokkaa. Mutta kun tänne Pikkulaan tuli aikoinaan jumiuduttua. Jos ei olisi ollut Paulaa, niin tuskinpa tästä käpykolosta olisi tullut hänelle vakinaista asuinpaikkaa. Hmm, paras lähteä Paulan kylkeen. Tältä päivältä on ajot ajettu, Niilo ajatteli ja pisti Mersunsa liikkeelle.
Hän antoi auton rullata hiljaista nopeutta. Kukaan myöhäinen kulkija ei kuitenkaan merkkiä antanut. Enempää kyttäämättä Niilo lisäsi kaasua ja ajeli kotiinsa.
Ravintolatiskin takaa tutun, Vappu Nurmen, hän näki juuri kääntyvän hämärälle, leikkipuiston läpi vievälle tielle.
Pikkulan kirkonkylään oli lähelle keskustaa tehty pieni lastenleikkipuisto. Liukumäki ja muita telineitä ja kiikkuja oli kuusiaidan ympäröivässä puistossa runsaasti. Myös pensaita oli siellä täällä. Muutaman lehtipuun lisänä. Elokuista pimeyttä ei pari valopylvästä jaksanut valaista, vaan pensaiden varjoissa vallitsi sysimusta pimeys.
Erään suurenpensaan takana makasi maassa pitkällään mies ja odotti. Tänä yönä kauan suunniteltu unelma kokisi täyttymyksensä.
---
Vappu Nurmi, nelikymppinen ravintolatyöntekijä palaili väsyneenä kotiinsa. Mielessä oli jo virkistävä suihku ja pehmeä vuode. Sen viileiden lakanoiden väliin olisi ihanaa pujahtaa. Hämärä leikkipuisto oli autio. Sen läpi hän tavallisestikin kulki. Nyt pimeänä se näytti kovin pelottavalta. Jalkoja kuitenkin särki. Miksi ottaa turhia askeleita? Puiston läpikulku oikaisi kotimatkaa melkein puolet. Nyt kuitenkin murhauutinen mielessä pani ajattelemaan. No, se on vain puliremmin välienselvittelyä...
Kuin tottumuksesta Vapun kulku suuntautui entiselle reitille. Sentään muutamia lamppuja oli poistamassa synkintä pimeyttä. Kuitenkin puiden ja pensaiden varjoissa oli sysimusta pimeys.
jat.

Ei kommentteja: