KOPRA--21.

- Sehän kuului Putsari asuneen useamman yön tuossa Pullin parakissa. Tuolla kaupassa se maatalousmyyjä sanoi. Oli kai se putsannut niitä kaupanympäristöjäkin. Romukauppiaalle oli kerran kantanut koko kuudenmetrin kulmarauta tangon. Piru viedä... uutta rautaa. Ei se ollut romukauppias tohtinu ostaa. Oli käskkkkeny Putsarin viijä takaisin kaupalle. Oli viskannut siihen romuliikkeen portinpieleen. Taitaa olla siinä vieläkin, Sulo selitti ja naukkasi keveän ryypyn lasistaan.
- Terve kaverit! Tane työntyi miesten pöytään, - Mitäpä sitä muuta kuuluu?
- Onhan sitä siinäkin, Kauko hörähti.
- Mistä se Tane siihen yhtäkkiä putkahti? No sitähän tässä pohditaan, sitä päivän puheenaihetta. On siinä ihmettelemistä, Sulo sanoi.
- Mitä sitä on sitten tapahtunut? Ei tuolla kaatopaikalla ole mitään kuulunut, Tane sanoi ja kaivoi taskustaan jämän.
- Etkö ole kuullut, että joku hiippari, tuolla Pullin kaupassa, päästi Putsarista ilmat pihalle, Sulo sanoi.
- Milloin? Elä huijaa! Eihän tuosta monta päivää ole kun se tuolla kylällä minulle päätään aukoi. Minä muka en ota häntä porukkaan. No en piru vie otakaan... niin. Tai en olisi ottanut. Kyllä se sellainen riitapukari oli. Ei sen kanssa toimeen tullut. Kukahan tuota avusti lähdössä ja millä lailla? Tane kyseli ja katsoi vesikielellä kaljalaseja.
- Kukapa tiennee. Poliisit pyörii ympäriinsä... Mutta nehän ei huutele vaikka kysyisi.
- Häh! Vain sitä varten ne poliisit. Eipä ollut aavistusta, että ne sellaisella asialla. Porukalla epäiltiin jonkun pikkuisen tasanneen noita omaisuuksia... Vai löysi Putsari parempansa? Niin on se herra herrallekin. Eipä taida kukaan Putsaria surra, oli se niin ilkeä ihminen, Tane aprikoi.
- No ei varmasti! Minultakin se kerran meinasi viedä ainoan. Olin sammahtanut tuonne tienvarteen ja Putsari osui kohdalle. Eihän minulla paljon rahaa ollut, sen verran ettei koirat kuseksi kintuille. Niin elä sinä mitään! Tämä yksi hyväkäs on putsaamassa minun lompakkoa. Pakoonhan se yritti, vain sain tarrattua sitä kengänvarresta kiinni. Siihenhän se tarttui, mutta enpä arvannut. Puukko sillä kelmillä oli kohta kädessä. Semmoinen stiletti. Vain eihän semmoinen rääpäle miehen käsissä paina. Sai se sohaistua aseellaan sen verran että hiha puserossa meni halki. Vain kun sen kurkun sain kopriini niin meinasi osat vaihtua. Minä nyt en kuitenkaan ole mikään murhamies, niin päästin sen sitten menemään. Kaukaa se kiersi minut sen jälkeen, Kauko selitti ja kaatoi pullosta lasiin kaljaa.
jat.