Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2018

KOPRA--33.


Tane heittäytyi makuulle likaisen säkkikankaisen alustan päälle ja katseli pimeään yöhön. Vain aivan vähäinen valo heijastui kaatopaikan lähellä olevasta katuvalonlampusta. Mielessä kulki päivän tapahtumat. Vaikka kuppilassa oli ollut tuuria ja jopa vallesmanni oli ostanut hänelle kaljat niin loppupäivä olikin ollut katkeran kalkin juomista. Tane oli syyttään sortunut kuppilasta poistuessaan törmäämään erääseen hienoon rouvaan. Rouva oli haukkunut hänet maanrakoon. Kyllä elämä oli raskasta. Tane oli taas kaljaa saatuaan ollut rohkealla mielellä. Hienostorouvasta selvittyään hän toikkaroi kylänraitilla. Hänen silmänsä iskeytyi silmää miellyttävään naiseen joka vastasi hymyillen Tanen tervehdykseen. Se oli harvinaista ja se nostatti Tanen itsetuntoa. Helvetti, jos saisi vielä kunnon naista. Pelit kyllä toimi. Liiankin kiusallisesti. Mutta Lempistä ei riittänyt monelle. Kyllä noin ystävällinen nainen suostuu jos kysyy. Näissä aatoksissa hän oli pyörähtänyt naisen jälkeen ja ehdottanut vaikka vain pikapanoa. Kuinka ystävällinen nainen voi muuttua sellaiseksi pedoksi? Nainen oli läpsinyt korville ja nimitellyt häntä hamppariksi ja muilla alatyylin nimillä. Se oli haihduttanut kaljahöyryt Tanen päästä ja hän oli tehnyt päätöksen, että ei koskaan enää naisiin kajoa. Huokaisten Tane käänsi kylkeään. Nyrkki-Kyllikki rauhoitti kaipaavan mielen.
Tane oli aivan uneen vaipumassa kun ovelta kuului kova jysäys. Tane nousi istualleen kuulostellen mitä se voisi olla. Oven läpi kuului ankaraa noitumista:
- Saatana, kuka perkele on vienyt ovesta rivan. On se ennen ollut tässä. Vittu se kyllä saa vielä nyrkistä joka on rivan vienyt.
Toinen jysäys oveen ja Tane nousi ähkien ylös. Hän raotti ovea varovasti. Ei ollut ensikerta kun Rampe saapui kämpille täysin sekaisin. Kello oli varmasti jo pitkästi pikkutunneilla.
- Tulehan nukkumaan sieltä. Ripa on tallella vaan se on täällä oven toisessa laidassa, Tane sanoi.
Synkän näköinen Rampe työntyi kämppään ja kaapaisi Tanen syrjään tieltään. käveli peränurkkaan ja heittäytyi lattialle pitkälleen. Kohta kuului mahtava kuorsaus Rampen makuupaikasta.
Tane kallistui taas sijalleen. Häiriö oli vienyt unen johonkin kauas. Taas tuli mieleen nimismiehen vihjailevat kysymykset päivällä kuppilassa. Vaikka Putsarin paskiainen jouti kuollakin, niin ei tuntunut mukavalta olla murhasta epäiltynä.
Miettien mahdollisia syyllisiä. Kyllä sen täytyy olla Mörkö-Matti? Heidän sakista ei ainakaan kukaan pystyisi veritekoihin. Rampe käväisi Tanen mielessä, mutta hän hylkäsi ajatuksen. Eihän Rampe juuri kylillä käynyt. Oli paremmin yksinviihtyvä. Joo, kyllä se on Mörkö. Hiljalleen Tane vaipui vanhan miehen rauhattomaan uneen.
jat.

Ei kommentteja: