MAHTITALON ARKEA!
******************
PUTELLI-1
Elettiin -50 luvun alkupuolta. Maaseutukin alkoi hiljalleen kehittyä.
Koneellistuminen oli jo alkanutkin, talouksien suurentuessa. Viljanpuintikin oli muuttumassa konetouhuksi.
Riihipuinnit olivat täysin loppuneet. Enää ei tuntunut riihentuoksu syksynmaisemassa.
Kuului vain puimakoneen ulinat ja erilaisien moottorien äänet. Vanhoja jo sotaa edeltäneiltä ajoilta säilyneitä, autojen moottoreita oli sovellettu paikalliskäyttöön.
Lisäksi monenlaisia maamoottoreitakin oli alkanut ilmestyä käyttöön. Maamoottorien yksisylinterinen rakenne, antoi koneelle omanlaisensa paukuttavan käyntiäänen.
Vaikka koneidenvallankumous olikin antanut puintitouhuihin pelit ja vehkeet. Silti väkeä vielä tarvittiin.
Pientilatkin olivat liittyneet perustettuihin puintiyhtymiin. Isot mahtitalot saivatkin näin "ilmaista" työvoimaa, päiväkausia kestäviin puinteihin. Kun taas mökkitilanpuinti kesti vain muutaman tunnin.
Väkeä olikin paljon, noissa yhtymien puinti touhuissa. Sama joukko kiersi kylää jopa viikon - pari, kunnes koko yhtymän talot, sekä mökit olivat läpikäyty.
Puteli oli suuri, vanha sukutila. Ökytilan Isäntä, Putelin Paavo, oli hiukan vanhanaikainen, eikä lähtenyt suinpäin heti kaikkien uudistusten perään. Hän eleli kuitenkin ajanhermolla. Paavo seurasi tarkoin mitä ympärillä tapahtui. Myös huomattuaan jonkin uuden asian hyväksi, heti se Putelissa toteutettiin.
Koko kylän läpikäyvä puintiyhtymä oli joka syksy Putelin Paavolle monen harminpaikka.
Riitaisuudet ja vanhat koneet rasittivatkin Paavon hermoja. Usein hän oli pohtinut, jopa omien koneidenkin hankintaa.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti