Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

SAANÄHÄ

JOKO KULTAA?
Hyvvää Keskiviikkoaamua. Seon tätä! Kultaa tulis vaen huulirasvaveikot lyö kapulaa rattaesiin, MInkä näelle. No. laskuihin on toki opittu- Alas on menty kiihtyvällä noppeuvella. Laskuvarijonlaukasija jumissa ja kantoraketti on suutari! Yritä siinä piliviin.
***
Pieniä on Vorttuminrahat kun me joukolla pakkaotaan liikenteeseen. Siis sie ja mie! Siinon mirhaa ja muuta huumaosaenetta. Siinä kalapennee optijot ja muut paperirahat kun tärskäötettään tuomiset pöyttää.
***
Niin se kolomas mies? Niitähän löytyy. Viisautta vähemmän, tolloutta enempi, pittää olla rajatappaos. Ohan sitä viisaotta vaen kun seon vanahentunutta. Ja muutenki monella huono ulosanti..
***
Hättyyttää hartaat palavojat sun hittoon ja siinä osinko jää saamatta. Kumartelleehan se jäökkäki selekä jos parempasa kohtaa. Semmonen oes kyllä hyvä. Notkijat polovet ja ratsupaekat korreloe kummasti.
***
Että kyllä seon tänä päevvänä tarkon ohojattua immeisen maallinen vajellus. Jo pienestä piiäen valavotaan tulleeko tulokkaasta tolokku eläjä. Jos on jottae poekeemaaa niin remonttiin.
***
Jos kaekesta huolimatta kakarassa henki pihisee niin kamala rässi päälle, että tuosta hyvä tulisi. Jos näöttää että älli on hakusessa niin tekoälyä pönttöön ja imlanttija nahan alle.
***
Nälkä on vieraana ja vie tuhkattii pesästä. Tilalle tuo murhetta ja tuskaa. Syksyn ruskaa on hyvä katella akkunasta. Ulkona viimat vinkuu eikä oo tilaa majatalossa ...
***
Kuitenkin kaikitenkin. Pakkanen panee ja viima purasee, onni potkii ja kohtalo hymyilee, mutta ei pie uskuva houkutuksia vaan jämysti pittää tuulesta kiinni. Huomasitko? Vetasin huulirasvaa suksenpohojaan. Voetto tännään kotiin.

Ei kommentteja: