Sivut

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

RUNOJATKIS

MIEHEN TIE
Kertoja:
- Jäljellä vain muistot. Ne kauniit. Ikävä ja ruma on unhoittunut. Timantit tallella.
36.
Mies penkoo kätköistä laatikon
vanhan haalenneen valokuvan,
isän äidin keskellä siinä hän on
kostuu silmä miehen vanhentuvan.
-Kuinka menikään elämä, mitä sain?
On kädessäni pelkkää tyhjyyttä vain.

*********
Koukkuiset sormet, rutistaa nuoruuden muistot.
Eletty elämä, yksi tarina, on saatettu loppuun.
Lempeät tuulet sulkee vanhuksen silmät.
*******
Yhä vain istuu mies kuva tuo kädessään
vuosikymmenet menikö hukkaan?
Jäikö merkkejä hänestä ja käynnistään?
käsi sivelee harmaata tukkaa.
2
Käsi vavisten kuvaa hän tarkastelee
poski uurteinen kostuu kai hiukan,
tuntee viimeinen rasti tuo jo lähenee
matka tarjosi vastuksen tiukan.
3
Ehkä mennyt ei niin kuin hän halunnut ois
lienee myöhäistä korjata mitään
halu hänellä olisi täältä jo pois
toive alkaa päässänsä itää.
4
Sulkee silmänsä, kerran hän vain huoahtaa
kuva kirpoaa sormista noista
viimein koittanut aika on näin luovuttaa
elon tähti ei nyt enää loista. LOPPU.

Ei kommentteja: