MUMMO KATSELEE.
Länsituuli lauhkea puhaltaa
Kaivopuostossa on kevään taikaa
puiden silmut arkana aukeaa
kevät saapuu taas pitkästä aikaa.
Iloisia ääniä on tulvillaan
taas on Vappu kaikki riemuitaan.
-
Kaksi vanhusta käytävää köpöttää
he toinen toistansa tukien kulkee
nainen miehelle jotakin höpöttää
mies visusti huulensa sulkee.
Saapuvat kohta aution penkin luo
se lepoa vanhoille jaloille suo.
-
- Sinä muistatko? nainen virkahtaa
pääse ei alkua pitemmälle,
kun mies syleilyyn naisen puristaa
suukon hellän painaa hän nenänpäälle
Huulet kurttuiset yhä vain vaiti on
aika pysähtyy, hetki on sanaton.
-
Vuosikymmenet Vappuna aina on,
tuo pari, saman retkensä tehneet,
joka kerta on tapa muuttumaton
siinä penkillä näin syleilleet.
Hartaana he vierekkäin istuvat
käsikädessä kevättä kuuntelevat.
-
Lyhyin askelin taasen jatkavat
he toivioretkeä jälleen,
vuoden päästä paikalle palaavat
jos saa jatkoa elämälleen.
Kyynel kummankin poskelle vierähtää
käsi toisen kädessä värähtää.
O.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti