PUTELLI.-11.
- Taisi olla pelastusenkelillä, tänä aamuna sulkasato, kun ei se lentoon päässyt, Jaska ilvehti.
- No, ei tässä kaikkia kerkiä muistaa... Sitä koneenkäyttäjällä on niin paljon kaikenlaista muistettavaa. Ja elä sinä Jaska rupea vittuilemaan. Taitaisi pysyä koneet mykkänä jos minä löisin kintaat tiskiin? Minä olen koko ikäni moottorien kanssa värkännyt Jussi vähän suutahti.
- Noo, elähän nyt tosissasi tonkase. Aina sitä pitää pieni leikinsija olla? Jaska sanoi.
- Missä helvetissä se on ratti? Onko ne pikkupojat koskeneet konemiehenlaatikkoon? Jussi kyseli, penkoen isoa puista laatikkoa joka oli rakennettu moottorikehän taka osaan.
- Itselläsihän tuo aamulla oli käsissäsi kun ryskyä laitettiin paikoilleen, tuumasi Rantalan Risto.
Joo! Oikeassa olet, silloinhan justiinsa ajattelin, että tankkaan... Vain tuo Antti sattui hollille. Niitä voimiaan rupesi kehumaan, niin se unohtui. Hittoonkohan minä sen ratin hukkasinkaan? Kun se Antti tuli, niin hain sen akselinmutterinavaimen tuolta toisesta laatikosta. Katsokaapa onko se siellä? Jussi sanoi.
- Täällähän tuo kuin iso hevonen! Kuljun Saku sanoi ja kiikutti suurta peltitrattia Jussille.
- Nytpä alkaa hommat sujua, ei mene kuin pikkuhetki... Kohta se kone pörisee! Jussi sanoi ja kaatoi bensaa jerry- kanisterista trattiin
- Kun näkisi vain. Näyttää menevän taasen perseen kynsimiseksi koko puintitouhu, isäntä Paavokin alkoi jo hermostua.
- Eihän ne nämä konehommat käy niin kuin ouvompi luulisi. Se on niin monimutkainen värkki tuo moottori, että minullakin tahtoo monesti konstit loppua, Jussi selitti.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti