PUTELLI -12.
- Voihan ne ollakin? Mutta! väki tyhjän panttina seisoksii, eikä puinti edisty. Luuletko, että maltti riittää loputtomiin, Paavo sanoi.
Hankomiesten porukka sekä Rajalan isäntä olivat seisoksineet omana ryhmänä. Kukin vuorollaan heistä kävi vaivihkaa elosuojan takana, palaten sitten huuliaan nuoleskellen. Kaikilla oli kasvot punakkana ja juttu luisti.
Siellä elosuojan takana nokkospuskassa oli kiljupänikkä. Siitäpä miehet kävivät ryyppäämässä valmistamaansa kiljua.
Putelin Mikko oli käyttänyt kiljupänikkää päiväkausia. Rinteen Esko, sekä Kuopan Matti olivat olleet aktiivisesti hommassa mukana, valmisteluissa. Rajalan isäntä joka oli olkisuovan vakituinen polkija, sai ikään kuin kaverihengessä käydä ottamassa muutaman ryypyn.
- Lähdetäänpäs kattomaan mitä se enkeli- Jussi tussaroipi? Eipä näytä koko päivänä puinnista tulevan kahta paskaa. Eihän tuo ensimmäinen kerta ole, eikä taida olla edes viimeinenkään...? Mikko sanoi ja lähti menemään moottorin ympärille kehinee puimaväen joukkoon.
- Mikäs se Jussilla täällä tussaroittaa? Helvetti kohta puolisenaika, eikä ainoatakaan jyvää ole säkissä, Mikko sanoi kiljun antaman rohkeuden voimalla.
Jussi oli juuri saanut tankatuksi, parhaillaan kiersi bensatankin korkkia kiinni. Jussi katsoi Mikkoa äkäisen näköisenä, sitten sanoi:
- Hyvähän siinä on kiirehtiä. Jumalauta, ei se olekaan koneiden kanssa... niin kuin hevosten. Konille ei tarvitse mitään muuta kun sipaisee suitsiperillä lautasille. Jopa lähti koni kulkemaan. Mutta kun koneiden kanssa ei olekaan apua vaikka kirveellä motasee.
- Niinpähän sinä aina selität, että aina toimii, kunhan sinä vähän konetta rassaat! Nyt väki oottaa turhan panttina, eikä tässä mikään edisty. On siinä "pelastaja", Mikko sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti