PUTELLI-7.
Antti kumartui, tarttui aisoista kiinni. Sitten nosti ne siten, että moottorinalustan peräpää otti maahan kiinni.
- No niin! Kaikki on valmista? Ottakaas pyörät pois, kun minä nostallan, Antti sanoi.
Antin lihakset pullistuivat ohuen paidan alla. Sitten hän työnsi käsivartensa suoraksi ja kuin tyhjää nousi pyörät ilmaan.
Nopeasti miehet vetivät pyörät akseliltaan, mutta Antti halusi näyttää ettei ole läheskään kaikkia voimiaan käyttänyt.
Aivan tavallisella äänellä hän sanoi:
- No! Nousihan se moottori. Kuinka kauankohan tätä pitäisi pitää ylhäällä, että jokainen näkee? Eipähän ainakaan kukaan epäile!
- Laskehan Antti hiidessä jo aisat alas. Kaikki se ovat nähneet, että ylhäällä ovat ja pysyvät. Väsytäthän itsesi tuolla konstin, Risto sanoi.
Antti laski aisat varoen maahan. Asteli kaikessa rauhassa varustelaatikon luokse, otti sieltä valtahihnan, joka oli laitettu kerälle. Viskasi sen suoraksi maahan, katsahti isäntiin ja sanoi:
- Laitetaanpa nyt hihna paikoilleen niin
päästään pikkuhiljaa puintihommiin.
Kun hihna saatiin paikoilleen, moottoria siirreltiin sopivasti, että puimakone sekä moottori olivat "linjassa" keskenään. Näin hihna pysyisi "päällä" puinnin alkaessa...
Kun sopiva kireys oli saavutettu, moottori kiilattiin siihen paikalleen.
Vielä syöttöpöydät paikalleen ja laakereihin rasvaa. Sitten alkaisi olla koneet kunnossa.
Osa miehistä ja "ruumentytöt" olivat sylissään kantaneet, ruisaumasta suuren kasan ruislyhteitä syöttöpöydän viereen. Kuljun Saku oli kiivennyt auman päälle, josta pudotteli lyhteitä alas.Kaikki oli niin kuin pitikin, vai oliko?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti