MUMMO - ITSEENSÄTYYTYVÄINEN.
Eilen huomasin sen, olen onnellinen
kun en ole kuin naapurin muija
vaikka hoikka se on, asultaan moitteeton
mutta nieleltään oikea nuija.
-
Kuulkaa kun kerron sen, kuinka voi hirmuinen
toinen ihminen toiselle olla
varmaan ymmärrät sen, kuinka nyt vihainen
olen kun naapuri on täysi nolla.
-
Lumikolalla hän, kinoksen hirveän
oveni edestä syrjään työnsi
opastin häntä vain, hyvillä taidoillain,
rouva hölmöytensä kyllä myösi.
-
Mutta kateuksissaan, ei ala auttamaan
eikä autoani lumesta kaiva
annoin kuulla mä sen, muutaman totuuden
tuosta suuri ei ois ollu vaiva.
-
Muutenkin rouva on, aivankin mahdoton
kovin harvoin hän portaanii pyyhkii
usein huomauttaa saa, tuota pinnaajaa
niin tuo vietävä itkua nyyhkii.
-
Kateutta sekin on, kun pienen tuokion
hänen miehensä keralla vietin,
semmoista apinaa, enpä aattelekaan
niin itsekseni minä mietin.
-
Vaikka temput tein, tuskin äijää vein
pitäsi muijan aatella hiukan,
ihan joutessaan, rupesin auttamaan
antoi palkaksi setelin niukan.
-
Tuo rouva kyllä on, aivan mahdoton
eikä äijäkää oo ihan viaton,
kunhan aikaa saan, totta tosiaan
noista naapureista eroon päästävä on.
O.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti