PUTRLLI-8.
Kohtalon Jussi oli raplannut moottorinsa vipuja. Tulpat oli pitänyt puhdistaa, varmuuden vuoksi. Samallahan siinä sai näyttää toisille etevämmyyttään.
- Noo, missäs se Antti on? Nythän se pitäisi pyöräyttää moottori käyntiin, huhuili Jussi. - Kukaan muu tätä ei pysty kammesta tarpeeksi rivakasti kiepauttamaan.
- Eipäs vielä mitään pyöräytellä. Lähdetään ensin syömään. Emäntä näytti valkeaa vaatetta heiluttavan ovella. Sehän on asia sillä lailla, että on lähettävä heti eikä melkein. Ne emännät on semmoisia, että jos ei ensi käskyä tottele toista ei tule, Putelin Paavo jarrutteli Jussin käynnistysyrityksiä.
---
Oli siinä komea joukko puintiväkeä. Sekalaisena laumana kuljettiin taas Putelin asuinrakennusta kohti. Päivä oli pitkällä, eikä yhtään jyvää oltu vielä saatu irrotetuksi.
Ruokapöytä oli kuin pitopöytä. Monenlaiset leikkeet ja syltyt oli säästetty juuri puintiväelle. Nyt vietettiin sadonkorjuun
parasta aikaa. Nyt ei pihistelty. Emännät kävivät, kukin vuorollaan kilpaa, kenellä oli parhaat tarjottavat. Ja kyllähän väki söikin. Varsinkin nuoret miehet pistivät tosissaan herkkuja suihinsa. Mutta emännät kantoivat uutta varastoistaan, kun entinen väheni.
- Kuulehan Jussi onko sinulla moottorissasi kaikki nyt paikallaan, että päästäisiin heti puimaan. On niin komia ilmakin, että se harmittaa jos koneet eivät pelaa, Paavo kyseli.
- Kaikki on justiinsa kohdallaan. Eihän sitä tietysti semmoinen tiedä, joka moottoreista ei mitään ymmärrä. Minullahan ei kuitenkaan tule, siinä suhteessa, minkäänlaista vaikeutta. Tiedäthän, että paljon olen ajanut autoillakin. Sota-aikoina olin niillä töin, Jussi vakuutteli.
- Eipäs olisi ensimmäinen kerta jos Jussin Hoppa tekisi lakon! Rinteen Jaska sanoi. Jaskaa hiukan suututti Jussin ainainen leuhkiminen moottoritiedoillaan.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti