PUTELLI- 14-
- No johan on perkele! Minun syykö se on jos kone ei suostu käymään? Laittakaa - saatana, omat moottorit, minä ostan oman ryskyn. Perkele, kun saa aina kuulla pelkkää vittuilua. Vain se loppui nyt! Jussi sanoi ja paiskasi jo käteen ottamansa hylsyavaimen takaisin laatikkoon.
- Koetahan saada se Hoppa käyntiin päästään puimaan, Paavo yritti sanoa käskevästi.
Jussi katsoi Paavoa silmät leimuten. Hän hermostuksissaan näpläsi moottorin vipuja, toinen jalkansa nostettuna moottorin tukikehikon päälle. Arvaamatta hän suoristautui, otti hatun päästään, sanoi lähes huutamalla:
- Ja perkele! Se ainainen vittuilu loppu nyt tähän. Minä vien moottorini pois, sanoudun irti koko yhtymästä. Minullahan on jyvät laarissa, minulla ei tule mitään häviöitä. Katsotaan miten se Putelin, isonisännän rysky hevosella pyörii? Perkele! Osataan sitä täälläkin.
- Vain sen kun, perkele! Toki moottoreita löydetään. Alahan äkkiä viedä se moottorinromusi helvettiin... Saatana, siittä ei olekaan ollut muuta, kuin pelkkää harmia, vuosikaosia. Taksaa oot kyllä muistanut perijä korkeimman tapin takaa. Muulle puintiväelle sanon, että tältä päivältä se puinti loppui tähän. Vedetään pressut tuon ryskyn ja viljakasan päälle. Sitten saavat mennä kotiin, joilla ei yhtymässä ole päätösvaltaa. Osakkaat lähtevät sisälle, sielläpä päätetään mitä tehdään, vai tehhäänkö mitään, Paavo sanoi.
Kohtalon Jussi katseli ällistyneenä Paavoa, häntä kadutti jo puheensa. Sanomaansa lieventääkseen hän sukaisi rasvaisella kädellään jo kaljuuntunutta päätään ja rauhallisuutta tavoitellen sanoi:
- Noo, koetetaanhan rauhoittua. Turhaanpa
tuossa kimmastun, mutta vituttaa helvetisti, kun ei lähde tämä perkeleenrotisko ollenkaan käyntiin. Eiköhän taasen olla niin kuin ennenkin? Saman kylän mieehihän tässä ollaan,Jussi sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti