PUTELLI-9.
- Sanohan Jaska, milloin on viljat jääneet puimatta. Tietysti kone on kone, eikä sitä taata voi. Vain asia on niinkin, että jos minä en saa konetta käynnissä pidettyä, niin mahdoton sitä on muidenkaan käynnissä pitää. Muistan kun "siellä jossakin" oltiin. Kyllä ne pojat joutui monesti ihmettelemään, kun kaikilla muilla meni sormi suuhun. Sainhan minä siellä korkonimenkin. Saattoi joku kateuksissaankin keksiä, vain minä poika otin sen kunnianimenä. Kukapas arvaa millainen nimi se oli? Jussi kyseli.
- Olisiko ollut " Jakoavain-Jussi", eikö se melko hyvin sinuun passaa, tae olisikko "jakopää-Jussi", Jaska heitti.
- Eipäs Jaska arvannut! Paljon komeampi arvonimi se oli. Kaikki tunsi minut "pe- lastavanaenkelinä". Ja uskokaa pois! Tosi on, että tuhansia kertoja pelastin kuskeja pulasta. Ne nuo moottorit vaatii mieheltä melko paljon tietoa, että seon aina lähtövalmis. Eikä mene sormet suuhun tiukassakaan paikassa, Jussi kehui.
- Vain nytpä enkelit lähdettiin puimaan, päivä puolessa, eikä vielä jyvääkään olla irrotettu, isäntä-Paavo sanoi.
- Saapa nähdä mustuuko ne enkelinsiivet, ennen kuin Putelista lähdetään, Jaska sanoi.
Koko puintiväki lähti parvena kulkemaan puintipaikalle... Neitokaiset olivat omana porukkana jäljempänä nauraa kihertäen keskenään. Leskiemäntä Kuljun Kaisa ja neiti-ihmisenä elelevä Saaren Saimi juttelivat keskenään marjastusasioista.
Kukin menivät suoraan omalle, koko syksyn puintienajan vakiintuneelle paikalleen. Kaisa ja Saimi alkoivat heti kantaa lisää ruislyhteitä syöttölavan äärelle.Isäntä -Paavo laittoi tyhjiä säkkejä koneen sivulla oleviin pidikkeisiin. Kaikki oli valmiina tehtävissään, enää moottorin käynnistys.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti