PUTELLI. -25
Juodaan joskus kirkonkylällä yleisellä paikalla kahvit, kyllä minä muistutan, jos sinä et muista, Paavo naureskeli.
- Niin sehän alkaakin tuo pimeä jo tulla niin aikaisin, käsikopelolla vähän vaikea moottoria asentaa. Siinä kun ei maamoottorissa ole valoja. Traktori se on eri juttu, Kusti sanoi.
- No, näkemiin! Me lähdetään, Paavo sanoi ja nousi auton hyttiin.
---
Seuraavanakin aamuna oli kuura-aamu. Putelin pihamaa oli kuurasta valkeana.
Aurinkokin alkoi viskoa ensimmäisiä säteitään maiseman ylle. Kuuraiset katot alkoivat valonpuolelta hiljalleen sulamaan ja tumma pärekatto alkoi tulla esiin.
Putelin Paavo käveli puintikentälle. Pakkasta oli aikalailla. Onneksi ei illalla oltu
keritty pistää vettä moottorin säiliöön...
jäätynythän se olisi. Jaa Jaskahan sieltä jo tuleekin, siinä se on mies joka ei turhia pinnaile.
- Huomenta naapuri! Melko pakkanen ollut yöllä. Oli hyvä, ettei illalla pantu vettä moottoriin. Katoppas kun paksu jää täällä tynnyrissä, ihan on uhkunut, Paavo sanoi. Hän yritti hangonvarrella rikkoa vesitynnörissä olevaa jäätä.
- Onpa ollut tosipakkanen varmaan kymmenen astetta. Ootahan kun otankin tuon kirveen, niin eiköhän mene rikki, Jaska sanoi ja otti kirveen varustelaatikosta.
- Niin minä tuolla mökillä hoksasin, että se taisi puimakoneesta jäädä rasvakupit täyttämättä? Sen Jussin kanssa kun siinä saikattiin, niin eipä muistanut. Nytpä pitää se virhe korjata, sanoi Jaska ja kaivoi vaseliinipurkin
varustelaatikosta.
- Huokasta saa helpotuksesta kun se kiusallinen rakkine on taakse jäänyttä elämää...tarkotan sitä moottoria, vaekka melko kiusankappale se jussikin on. No, kaikissahan ne on omat vikansa, Paavo pohti.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti