Sivut

maanantai 25. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMO MIETTEET
-
Me sokkoina täällä kuljemme,
ovet oudot avaamme, suljemme.
Eteenpäin, eteenpäin vaistot meitä vie,
tuntematon aina silti on edessä tie.
-
Haparoiden me kuljemme, horjahdellen,
merkkipaalulta toiselle harhaellen.
Niin vähän toisesta apua lie,
jokaisen kuljettava on oma tie.
-
Usein joudumme kaaoksen syöveriin,
sekoamme elämän pyörteisiin.
Emme tiedä minnekä meitä se vie,
oikea vaiko väärä, määränpää lie.
-
Niin moni jo uupuu kesken matkaa,
vaikka haluaisikin, ei jaksa jatkaa.
Kun ei näe tietä , merkkipaaluja sen,
niin usein luovuttaa sellainen.
-
On tärkeintä kuitenkin rakastaa,
siitä eniten voimaa matkalle saa.
Ilman rakkautta niin moni olla saa,
aivan yksin matkansa taivaltaa.

Oiva Pennanen

Ei kommentteja: