PUTELLI. -52
Kun molemmat hevoset olivat valjaissa ja välineet kyntövalmiina, Mikko sanoi:
- En tiedä, on niin itsepäinen koni tuo Leimu. Taida tulla kynnöstä mitään? Onkos Mari sinulla minkälaisia hommia. Jospa tulisit ajamaan? Se näyttää sinua tottelevan minulle vain piruilee.
- Navettatyöt ovat tehty. Oisi niitä sisällä hommia, vaan tehköön äiti. Voin ihan hyvin alkaa ohjastamaan. Sen kun aletaan, Mari sanoi.
Vauhdilla alkoi aura kulkea, kun levänneet hevoset panivat parastaan. Maakin oli sopivan kosteaa, joten viilu kääntyi kauniina edellisen viilun kylkeen.
Oli kynnetty jo muutama kierrosta. Äkkiä kuuluu paukahdus ja auranohjaimissa ollut Mikko lensi kynnökselle, kyljelleen, auran törmätessä kiveen. Hevoset pysähtyvät huohottaen, kun Mari veti ohjat tiukalle.
- Voi peeeerkeleeeeeee! Mikko huusi. Hän nousi kylkeään hieroskellen ylös.
- On tämä kyllä yhtä helvettiä, saikata näitten hevosten kanssa. Traktorin ostaisin jos olisin isäntä.
- Kävikö pahasti? Lensit melko komeasti, isosisko sanoi.
Hevoset katsoivat aisan yli mitä takana puuhataan. Alkoivat kohta hamuamaan kulottunutta heinänsänkeä. Mikko irrotti hammelinkoukun vetoraksista ja väänsi auran nurin.
- No niin, selvä juttu. Se on terä vääntynyt. Pajaan se on vietävä... Se Paavokin höyryää niiden Aution peltojen perään, oisi näissä omissakin tekemistä. Saatana, en tiedä nostasiko kytkintä. Kerta kaikkiaan! Ottaa niin ohimoon. Nuo konit joutaisivat viedä kaikki makkaratehtaaseen, Mikko sadatteli.
- Ei kai nyt Pokua? Mari sanoi, taputellen talon pitkäaikaista palvelijaa.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti