JATKIS -30.

PUTELLI. -30.
- En tiedä, ei se hyvän eellä ole. Kyllä se vie miehen mennessään, kun jos valtaansa saa. Mutta minkä niille aikuisille miehille voi. Antti kuitenkin pysynyt noista touhuista erillään, Paavo sanoi.
- No, ei urheilu ja viina oikein sovellu samalle miehelle. Toisekseen eipä tee mielikään. Ei tippaakaan haluta inhottava kilju. Maistanut en ole, mutta haju jo yököttää, Antti sanoi.
- Olenhan minäkin Eskolle koittanut sanoa että eipähän Antin tarvitse! Mutta ei auta... Perkele! Kyllä on tämä mutteri ruostunut. Antti, tartu sinä noilla toisilla pihteillä kiinni. Katketkoon pultti jos ei suostu aukeamaan. Koko päivää yhden pultin kanssa kannata tapella. Joo, sillä keinoin, minä nyt väännän, perkele... poikkihan se meni, onkohan uutta Paavolla? Jaska sanoi.
- Eiköhän siellä löydy. Vain mitä siellä tuolla puimalan takana touhutaan? Nyt pitää mennä katsomaan, Paavo sanoi ja lähti menemään.
***
Kun Mikko lähti hakemaan avaimia pajalta, nyökäytti Rinteen Esko, Kuopan Matille päällään, että mennäänkö puimalan taakse. Kolmenkymmenen litran maitopystö oli vielä reilusti puolillaan voimajuomaa. Esko kauhaisi kauhalla kiljua ja antoi sen Matille juotavaksi suuhunsa. Sitten Esko otti itselleenkin. Vahva aine tehosi nopeasti entisten pohjien päälle. Heitä alkoi hillittömästi naurattaa ja he läpsivät toisiaan selkään, vannoen hyvää kaveruutta, kun ollaan, kuin samaa rotua, kumpikin pienoisen mökin poika.
Kyllähän Putelin Mikkokin hyvä kaveri oli, mutta aina sen piti näyttää, että oli suuren talon perillinen. Esko kaapaisi uu-destaan kauhalla, kummallekin vielä toiset kauhalliset. Esko oli saanut kauhan juuri tyhjäksi, kun Mikko tuli tuulispään lailla nurkan takaa. He huomasivat, että nyt oli Putelin Mikko vihaisena.
- Jo on perkelettä! Vähäksi aikaa menen kauemmas niin heti ollaan särpimässä minun aineita. Saatana, se on minun tekemää sekä omista aineista. Kylläpä Esko oletkin yksi kyylä. Saatana, jospa minä lisautan? Sinä oot kevyt rääpäle minun käsissä...Mikko tarttui Eskoa rinnuksista.
jat