PUTELLI. -34.
Etäämpänä pellolla tuikki yksinäinen valo. Kun sitä läheni alkoikin hahmottua iso savusauna, jonka ikkunankohdalla, ulkopuolella, myrskylyhty yritti pienellä liekillä valaista sysipimeää syysiltaa. Heijastaen samalla nokisen ikkunalasin läpi niukan valaistuksen tulikuumaan saunaan.
Risto keulimmaisena, miehet saapui savusaunan eteiseen, jonka katossa riippumassa oli toinen lyhty, valaisten eteisen himmeällä valollaan. Paavo tuli viimeisenä. Hän aukaisi heti saunanoven ja nuuski saunanilmaa.
- Kyllä perkele siellä tuo kitku tuntuu. On se vähentynyt ensikerrasta, mutta vielä se tuntuu. Alahan Jaska mennä heittelemään kitkulöylyjä, minä pitelen ovia aluksi auki, Paavo sanoi ja alkoi hänkin riisuutua vaatteitaan.
- Ei täällä haitalle asti ole kitkua, ihan pikkusen silmiä kirvelee. Minäpä nappaan muutaman kauhallisen vettä kiukaalle, saadaan puhtaat ilmat sisään, Jaska tuumi.
---
Paukkuen punahehkuinen kiuas otti vesikipollisen vastaan, sylkäisi vastalahjaksi polttavaa höyryä kylpijöitä kohti, nautinnollinen ähinä kuuluu lauteilta. Rantalan Risto katkaisi hiljaisuuden.
- Olisi se saattanut Kaisa lähteä mukaan jos olisi sitä pikkuisen vielä härnännyt. Kaisa on tosi reilu, se ei turhia niuhota.
- Olihan se kerran muuan emäntä lähtenyt miesten kanssa saunaan, puintiaikaako lienee ollut, kuitenkin valoisampaa kuin nyt. Siinä kylvettiin ja puheet lipsahti vähän vallattomaksi. Siinä emännän vieressä istuvalla isännällä oli alkanut juokalehtamaan. Emäntä oli sen huomannut, oli kaapannut löylyvettä kauhallisen ja heittänyt sen isännän ainoaa kohti ja sanonut: - Minun karvareuhkaa on turhaa tulla kaljupäiden kurkkimaa. Oli vain huono tuuri, että vesi oli niin kuumaa, että poltti isännän mahanahkat, sekä kasvinkumppanin rakoille, Paavo kertoi.
- Olisikohan Ristolle käynyt samalla tavalla, jos Kaisa lähti mukaan, Jaska sanoi
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti