PUTELLI. -44.
Koneet vaikenivat ja kummantuntuinen pimeä hiljaisuus kaatui puintipaikan ylle... Vain hevosten hampaanrouskutus kuului kun ne purivat eteen pantuja kauralyhteitä.
Antti kuuli, kun koneet seisahtui. Nopeasti hän nousi ylös ja kuiskasi Allille:
- Kierrät tuolta suovan toiselta puolen, vähän ajan päästä. Minä menen nyt. Sitten syönninjälkeen lähdetään samaa matkaa. Minä odotan siinä kartanolla.
Antti kiersi pimeässä ladon taakse, tuli sieltä sitten, muina miehinä puintipaikalle. Mikko oli alkanut lastata säkkejä Pokun kärryyn. Antti meni kaveriksi. Pikku-pojat rimpuili säkkien päällä. Hetki vaan ja kaikki säkit olivat kuormassa.Komea kasa jyvää oli molemmissa kärryissä.
Väki oli lähtenyt Putelia kohti ja jyväkuormat kulkivat peräkkäin Putelin varastojen suuntaan.
***
Putelin pikkupojat Jussi ja Matti istuivat Antin kärryissä, eivätkä malttaneet istua rauhassa. Antti joutui komentamaan poikia, äkäisellä äänellä. Tie kun oli kuoppainen ja kärryt heiluivat kuin venhe myrskyssä.
Useamman kerran kiellettyään, Antti sanoikin:
- Vietävän vekarat, jos ette ole kunnolla sanon isä-Paavolle, se antaa teille remelistä.
- Hähhää! Mepä sanotaan, mitä sinä teit suovan takana Allin kanssa. Nähtiin kaikki.
- Ette oo mitään nähneet. Minä ole ollut siellä päinkään.... No, olkaahan jotenkin, ihan kohta ollaan pihalla.
- Nuoret miehet saavat tyhjentää nuo säkit sinne navetanladon laariin. Lähdetään me ikämiehet jo syömään, Paavo sanoi.
Matti, Mikko, Antti ja Saku alkovat kilpamielessä kantaa säkkejä pimeään latoon.
Pikkupojatkin yrittivät raahata säkkejä kärrynreunalle, mutta voimat ei vielä aivan riittäneet.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti