Sivut

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

JATKIS-39,

PUTELLI. -39.
Ja niin Leimu alkoi kohta rauhoittua ja se pysähtyi, jääden huohottaen ja lihakset väristen seisomaan paikalleen.
Antti ja Alli laskeutuivat alas kuormalta. Antti meni Leimun eteen, sille rauhoitavasti puhellen ja taputellen.
Putelin Paavo ja Rinteen Jaska oli tulleet juoksujalkaa hevosen perässä. Ehtiessään paikalle Paavo huohotti:
- Kävikö kummallekaan kuinkaan? Miten Alli?
- Ei minulla enään mitään hätää ole. Oli vaan hurjaa kyytiä. Pelotti jos ojaan mennään. Onneksi Antti sai hevosen hillittyä äkkiä, Alli sanoi.
- Eipä siitä taida enää olla Leimusta elojen ajoon. On se liian säikky. Särkee ihmiset ja värkit. Miten on Jaska? Sinullahan on rauhallinen ruuna, sopisiko sinulle jos otetaan se kärryjen eteen, Paavo sanoi
- Mikäs siinä! Minä lähdenkin heti hakemaan.
Mikko oli sammuttanut moottorin. Kokeilehan Antti suostuuko se Leimu viemään kuormaa tuonne koneen luo, Jaska sanoi.
Leimu lähti hiukan jaloilla teputtaen kävelemään takaisin koneita kohti. Katsellen korkealta Leimu katsoi moottoria. Vaahtoinen kuola valui suupielistä, sieraimet suurina huohottaen, hevonen veti kuorman sentään syöttöpöydän lähelle, johon Antti sen pysäytti.
- Antti riisu se Leimu valjaista. Jaska lähti hakemaan ruunaansa. Vietkö sinä Leimun tuonne laitumelle rauhoittumaan, Paavo sanoi.
- Joo, se sopii. Kyllähän tämä onkin jo ihan rauhallinen.
***
Rantalan Risto ja Putelin Mikko oli alkaneet liittämään voimahihnaa. Muu puintiväki seurasi tapahtumaa vierestä.
- Olipas siinä vaikka mitä tarjolla. Jos tuo ryökäle olisi juossut tuonne kanavaan. Siinä olisi mennyt hevonen ja ihmiset. Nyt kuitenkin selvittiin pelkällä säikähyksellä. Kyllä tuommoinen vikuri pitää vaihtaa pois. Heti kun on tilaisuus, Paavo sanoi.
jat.

Ei kommentteja: