PUTELLI. -53.
- No, jos Pokun jättäisi. Ainakin tämän juuttaan luupään, Leimun, panisin makkarakoneeseen ensimmäisenä, Mikko äkäili.
- Milläs konstilla ne kynnöt sitten tehdään? Ei yksi hevonen jaksa auraa vetää, Mari kysyi ihmeissään.
- Traktorilla tietysti, Mikko heitti.
- Traktorilla? Mistäs sinä sen traktorin saat? Eihän noita ole koko kylällä. Miten sitten sinulla! Renkipojalla! Ei muuta kun laita aura kuntoon ja kyntämään. Minä saatan olla suitsimiehenä. On se sillä laella helpompaa. Ala mennä siitä hakkeen avaimia ja terä kuntoon! Mari komensi.
Mikko lähti pajan suuntaan. Vähän ajan jälkeen hän palasi, nippu avaimia kädessä ja vastakunnostettu auranterä toisessa kainalossa.
- Kohta homma jatkuu. Löysin vastakallitunterän. En tiedä onko edes oma. Hätä ei lue lakia. Kallitkoon ukko tämän vääntyneen kuhan tullee, se ei karkaisu minulla kuitenkaan onnistu, Mikko sanoi sekä alkoi irrottamaan muttereita.
Nopeasti kolme mutteria oli aukaistu. Oli hetken homma, kun uusi terä on paikoillaan
- Minä kyllä yhden pykälän siirrän tuota vetoraksia. Matalampi kyntö riittää, eikä niin yletä kiviin, sanoi Mikko laskien vetosilmukkaa reikävälin alemmaksi.
***
Vanha Letukka kulki vakaata vauhtia soratietä eteenpäin. Sakea pölypilvi jäi leijailemaan jälkeenjäävissä ilmapyörteissä.
Paavo istui autossa apumiehenistuimella. Mieli tuntui ihmeen keveältä, aivan meinasi naurattaa. Hmmm... Aivan tuntuu kuin olisi ryypyt saanut... Olisi se kyllä. Kun onnistaisi...
- Mitä sinä Reino sanoit? Olin niin ajatuksissani.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti