PUTELLI. . 29.
- Perkele! Kyllähän jakoavain on mutterisorvi eikä avain. Putkipihdit tähän pitää olla, että mutteri aukeaa. Onko Putelissa sellaisia? Jaska kysyi.
-Ainahan niitä Putelissa on avaimia. Kuuleppa, Jaska, mitä Putelissa ei löydy, sitä ei tarvitakaan, Mikko sanoi suureen ääneen humalaisen kerskuvalla tyylillä.
- Jos on niin mitäs tuossa kehut, käväise hakemassa. Hitto päivä kohta illassa, eikä puinti ole vasta kuin alussa. Näyttää vastuksia riittävän, vaikka moottorista harmi loppuikin. Paavo onko niitä pihtejä? Jaska varmisti.
Mikko oli lähtenyt Putelin pihapiiristä hiukan kauempana olevaa pajaa kohti. Kohta palasi pihtejä ja avaimia kädessään.
- Kato sinä Jaska! Kyllä Putelin pajasta löytyy, melkein mitä vain. Missäs ne Matti ja Esko ovat? Perkele tietenkin! Olisko ne menneet pöntölle vaikka päätettiin, että enää ei oteta työaikana. Sitten vasta yön-aikana, hihii! Vain minä lähden katsomaan, Mikon äänessä oli peitettyä kiukkua.
- Mikko! Annahan olla nyt ne touhut! Nämä puinnit pitäisi hoitaa. Aloit saikkaamaan väärään aikaa sen kiljun kanssa, Paavo sanoi, puuttuen asiaan.
Mikko kääntyi katsomaan isäänsä. Katsoen pitkään vaiti hän sitten sanoi:
- Kyllä kai se iso Puteli sentään yhden juopon kestää? Elä Paavo murehdi, kyllähän puinnit puidaan ja nainnit naijaan. kunhan hintoihinsa tulee.
Sitten Mikko kääntyi menemään elosuojan taakse. Paavon jäi kiukusta punaisin kasvoin katsomaan Mikon jälkeen.
- Mikäs piru noita nuoria miehiä vaivaa. Näyttää, että ne haluavat olla jatkuvasti pienessä humalassa. Ryypyn otan toki minäkin, mutta en koskaan ota työaikana, sanoi Rantalan Risto totisena.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti