Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2019

RUNO.

MUMMON HÄTÄ.
***
Jatkuu huono tuuri mulla, itku aivan meinaa tulla
vessahätä alkoi arvaamatta painostaa
muistin silloin hyvän kaskun, voisin tehdä hatälaskun
asiaa ei tässä tarvii silti mainostaa.
-
Tuntui että halkee rakko, tyhjentää on aivan pakko
silmissä jo tähdet monenlaiset vilisee,
Enhän laskea voi tähän, ajatella täytyy vähän,
hätäkellot kovin päässäni jo kilisee.
-
Jalat ristiin panna täytyi, hätä tuosta yhä äytyi
varjopaikkoja jo silmilläni katselin,
rakennuksen nurkan suojaan, kiittelin jo hyvää luojaa
kiiruhdin jo aivan pitkin juoksuaskelin.
-
Kyykistyin lähelle nurkkaa, syrjäsilmälläni kurkkaan
helpottuen paineet sisälläni vähenee
mutta sitten kuulen tuolta, läheltä jo takapuolta
kun askeleet kammottaen lähenee.
-
Siihen vedentulon toppaan, pikkarini ylös koppaan
taakseni ei ole aikaa jäädä katsomaan
pakoon pian pitää juosta, välitä en yhtään tuosta
en jää itkuvirttä suuremmasti veisamaan.
-
Torille takaisin mä menin, ehkä kalventunein nenin
kiinni yritin mä saada palttoon nappia,
olin hiukan aatoksissa, niin kuin kissa pistoksissa,
törmäsinkin päätäpahkaa kohti pappia.
-
Täytyyhän se minun myötää, aivan ilon pintaan työtää
kun se pappi minut ravinteliin halusi
Kovin pahoin jatkui päiva, lisääntyi se huolen häivä
kun suuri koira sääriluutani jo kalusi.
-
Koiran isäntä vain huusi, korjaa akka täältä luusi
koiralla on täällä kulkemisen tarkoitus
ukkoa pukkasin mä mahaa, aikonut en lainkaan pahaa
sanoin: Tämäkö on hameväen karkoitus.
.
Ukon totiseksi veti, kaippa ymmärsi se heti
ettei meikätyttö ihan heti säikähdä
Varoittelin äijää vähän, tarttumasta seikkaan tähän
ettei kiivastus laidan yli läikähdä.
.
Äijä pahoitteli kovin, kuuntelin mä tuota tovin
sitten pois jo lähdin tapahtumapaikaikalta
Päivä päättynyt ei tähän, joskus kerron vielä vähän
nyt jo makuhermot maistuu ihan saikalta

Oiva Pennanen.

Ei kommentteja: