ELÄMÄN KEVÄT.
Sinä mulle olet, elämäni kevät,
tai niin kuin päivä, joka väistää yön.
Kun katsot mua, silmät säteilevät
ne kirkkauden voittaa tähtivyön.
-
Kun taittua jo alkaa talven valta,
niin kevät saa tunteemme heräämään.
Mä herään kuin talven horroksesta,
lämpöäsi pääsen taas keräämään.
-
Ja päivä nousee yhä ylemmäksi,
päivämme valaisee kirkkaudellaan.
Minun ajatukset sinun luoksesi johti,
sai rakkauden kukkani kukkimaan.
-
Kuinka kaunis onkaan rakkauden kukka,
se hehkuen tuoksuu loistossaan.
Toivothan rakkaani vielä suuremmaksi,
tuo kukka pääsisi kasvamaan.
-
Yhdessä hoivaten suojaamme kukkaa,
rajumyrskyt ei sitä kaataa voi.
Vaan vahvempana yhä voi se kestää,
kun syksyn hyytävät viimat soi.
Oiva Pennanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti