PUTELLI. -50
- Niinhän se tahtoo olla, että joka hommassa on vastuksensa. Eikä sillä työnteolla kukaan ole rikastunut. Vaan kuules Reino. Muistathan, kun puhuttiin noiden peltojen vuokraamisesta? Minä ajattelin olla niin huima, että otan ne pellot, jos sinä vielä sammoissa tunnoissasi, Paavo sanoi.
- Totta kai! Veljesten kanssa oli puhetta. Päätettiin, että jos ne jollekin kelpaa niin vuokrataan. Myydä niitä ei vielä kehtaa, kun eihän sitä tätä maalimanmenoa tiedä. Sinullehan ne sopivat oikein hyvin. Eikä noita muut ole edes kysellyt. Ne ovat melko kovan takana ottaa ylös. Vain itsepä sen päätät alatko sellaiseen urakkaan.
- Pakko se on isontaa taloutta, kun Mikkokin on jo niitä ikijä, että on aika ajatella tulevaisuuttaan.
- Vaan nythän minä muistin. Nyt sinulla olisi hyvä tilaisuus ostaa traktori! Katsopas, kun minun serkku, tuolla naapuripitäjässä, teki semmoisen tempun, että kuolla kupsahti. Alta viisikymppinen. Vaan sydän kait sillä loppui. Eikä se kuolema kysele josko se passaa. Ja se kun ostaa tempaisi viimekeväänä traktorin. Samanlaisen Fordsonin, kuin Isolassakin oli. Nyt leski on semmoisessa pulassa, että sei pystykään maksamaan sitä konetta. Ei sillä ole kuskiakaan. Niillä, kun ei ole lapsia. Leski multa kyseli ostajaa. Aioin sinulle puhua, Reino sanoi.
- Elä helkutti? Sehän nyt sattuikin, kun nyrkki suutarin silmään. Mikon kanssa puhuttiin, että traktori se pitää alkaa ostamaan. Ja nyt kone olisi tuossa kuin tarjottimella. Et sinä Reino kerkeäisi lähteä käymään siellä serkunlesken luona? Jos tämän enempää haikailematta, ostaisi traktorin. Kerkeäisi kyntää kaikki pellot. Vielä ennen pakkasia, Paavo sanoi.
- Ei kai nämä tästä karkaa. Tässä pikkukeksintöä koitan värkätä. Helpottaisi pikkusen tukinkuormausta. Vaan kuten sanoin. Lähetään vaikka heti. Letukka onkin valmis tämmöisiinkin reissuihin, kuin partiopoika, Reino sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti