PUTELLI. -49.
- Ei se Mikko kerkeä... Itsellä menee paljon aikaa kokouksissa. Pikkupojat eivät vielä kykene muutamaan vuoteen. Tuollahan Reino sepittää jotakin auton osaa.
- Terve mieheen! Mitä se mies täällä sepittää. Onko raota katkennut ihan väärästä kohtaa, Paavo kysyi.
- No perkele! Se tuo pidettävä kuluu ja syötävä vähenee. Ei siinä auta lempokaan. Melkein jatkuvasti saa jotakin paikata ja tilkitä. Uusia pitäisi kalustoa vaan, kun ei tahdo saada. Itse pitää hitsailla jonkunlaisia himmeleitä. Vaan mitä sitä naapuriin? Reino uteli.
- No ainakin saatiin puinnit puitua. Hyvä moottori se sattui. Ei rassautunut kertaakaan. Ilmat vaan tahtoi jonkin verran haittaa tehdä. Kynnöillehän se Mikko meni. Siinä sitä on useampi askel otettava ennen kuin on viimeinen vako ajettu.Syksykin näin pitkällä.
- Kyllähän se hevospelillä on hidasta ja raskasta työtä. Olen sitä minäkin sen verran tehnyt. Jos ei ole tämä autohommakaan helppoa. Saatana, kun repesi viimeviikolla Vanajasta perä. Uutta sai odotella päiväkausia. Ja kun auto ei kulje, ei rahakaan liiku, Reino harmitteli.
-No onhan tuossa toinen auto. Saattaahan sillä jos toinen on rikki, Paavo hämmästeli.
- Hehee! Eihän siitä Letukasta ole, kun terveisten vientiin. Muutama motti pölliä, miksi sillä tulee? Vielä bensa-auto. Onhan sillä kuivaa halkoa rahdattu kaupunkilaisille. Vaan tahtoo hyvä halko olla kattelussa, eikä huono kelpaa. Lisäksi isännät ruvenneet tahtomaan aivan hirveitä hintoja. Muuvan isäntä pyysi enemmän, kuin mitä kaupungissa oon koskaan saanut. Pitäisihän siinä sentään jokunen satanen jäädä kyytipalkkaan. Ostamatta jäi ne halot. Taitavat pysyä maailman loppuun asti, Reino kertoi.
-Joo mieluista se on seteliraha ittekullekki.
Sillä tuolla rahalla on taivaallinen voima.
- Niinhän se on, mutta remontissa rahaa palaa aivan turhaan.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti