PUTELLI. -51.
- Tietysti maksan sinulle reissusta. Tiedän, ei ole sinullakaan tuo aika ilmasta. Nyt lähdetään, ettei kukaan ehdi viemään sitä... Mikä sonni se olikaan? Paavo puheli.
***
Tympeällä mielellä Mikko valjasti hevosia Fiskars 10. eteen. Perkele, kun se tuo Leimu on vielä semmoinen tuittupää...
Mikäs, kun olisi toinen Pokun kaltainen. Siinä tarvittaisi suitsiakaan... No, Leimu aisain väliin siitä.
Aina uudestaan Mikko kiersi hevosen auran läheltä, mutta hevonen pyörähti aina poikittain, kun Mikko alkoi nostaa aisaa, luokin käpristämän rahkeen kouraan.
Leimu, katseli levottoman näköisenä mitä Mikolla olisi mielessä. Poku seisoi vakaana kynnöksenpuolella jo valmiiksi aisoihin valjastettuna.
- Perkeleen kaakki! Etkö saatana pysy aloillasi... Piti sen ukonkin lähteä ennen tämän perkeleen aisoihin saamista. Oo perkele! Kirveen kalsolla pitäisivetää kalloon... Mikko istui aurankurjen päälle miettimään miten Leimun saisi aisoihin.
- Mikko hei! Tarvitsetko sinä apua? Mari huusi pihalta ja tuli juoksujalkaa peltoa kohti.
- No ei tätä tuittuilijaa pirukaan pistä puikkoihin yksinään. Kyllä apu on hyvinkin tarpeen. Kaikenlaista konia sitä pitää elättää... Mikko sanoi.
Kaulalle Leimua taputellen ja rauhoittavasti puhellen, Mari lähestyi hevosta.
Ensin korviaan luimistellen eläin nuuskaisi naisen puseroa. nosti sitten päätään ikään kuin antaen paremmin tilaa raaputukselle.
Kohta Mari tarttui hevosen suitsiin ja talutti sen aisojen väliin. Niin kuin opetettu koira hevonen seisoi aisojen välissä, Mikon laittaessa aisat ja luokin paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti