PUTELLI. -45.
- Parempi on kun me Matin kanssa tyhjennetään säkkejä. Antti ja Saku saavat raahata säkit sisälle, Mikko sanoi.
-No se passaa! Eikä muuten ole raahaaminen sen homman nimi. Minun pitääkin pikkuisen kiristää, Antti sanoi ja otti kaksi säkkiä kerralla syliinsä. - Saku, menehän tuonne kärryyn nosta aina kaksi päällekkäin, minä kannan tuonne pojille.
-Meillä ei ole kahta hätään, onhan meitä kolme miestä täällä kärryssä.
---
Seuraavana aamuna oli sää muuttunut syksyisen harmaaiksi. Raskaat pilvet riippuivat alhaalla. Pientä tihkusadettakin vihmoi kastellen vielä puimatta olevat kauraseipäät. Tihkusateesta huolimatta puintiväki oli kerääntynyt Putelin suolle tutustumaan tilanteeseen. Pariladon välikkötilassa, heinissä istuen kukin kommentoi tilannetta. Kukin omalla tavallaan.
- Kylläpäs löi nyt paskan leipään! Saattaa sataa koko päivän ja toisen vielä perään. Eilen näyttiki niin mukavalta ja nyt on näin märkää. Taetaa tulla maatumasatteet, Rinteen Jaska tuumi.
- No eipähän paljon tämä tilanne naurata! Kohta viikko on nuojattu näissä Putelin puinneissa. Näinkin lopussa piti vielä noiden ilmojenkin loppua. Vae in jospa se pouvistii, Paavo sadatteli.
- Ei se koko päivää sada. Karjankynteen pikkuisen pirauttaa. Katsotaanhan niin iltapäivällä aurinko jo paistelee, Rajalan isäntä sanoi iän antamalla kokemuksella.
- Ei kai niitä ilmoja tiedä näin syksyllä. Odoteltava kai tässä on. Ei olisi montakaan tuntia ollut puinteja jäljellä. Rajalassahan ne ovat elot suojassa varmaan? Paavo kyseli.
- Onhan ne ollut jo kuukauden. Niillä ei mitään hätää ole. Eikäpä niiden puinneissa mene, kun muutama tunti. Vaan puida ne pitää vähätkin, Rajalan isäntä sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti