PUTELLI. -35.
- Heh, eihän tähän maailmanaikaan enää ihmeitä tapahdu. Se meikäläinen enää pysty korkeintaan silittelemään, Risto nauroi.
- Kyllähän se ikä tekee tehtävänsä. Tietysti se vaihtelee. Minä tunnen yhden vanhan isännän joka on yli kahdeksankymmenen. Ainakin omien sanojen mukaan sarvi pysynyt kovana ja halut. Ja aina sillä on joku akka kierroksessa vaikka on sillä omakin akka. Siellä vissiin kuitenkin on pelto alkanut poutimaan. Naistenmies se kyllä aina on ollut. Mikä siinä lie, että se jollakin miehellä on se vetovoima niin hyvä? Vai sekö tehnee, kun maine kasvaa? Paavo kertoi.
- Olisi kai niitä hyviä juttuja,jos kehtaisi kertoa. Ollaanhan tässä kaikki karvakullimiehiä, että ei tässä keltään taida taju mennä vaikka kerronkin. Kerrankin oli muutama reissusälli mennyt tienvarsimökkiin ruokaa kyselemään. Ovi oli ollut auki emäntä oli perse pystyssä luutunnut lattiaa. Niin kuin akat ruukaa nostaa hameensa vyötäisilleen, oli tämäkin niin tehnyt...! Eihän ne naiset kesäaikaan, ennen housuja pitäneet. No, kulkumies oli tilaisuutensa huomannut tullee. Oli kaivanut jotkaleensa ja survaissut, siihen karvareuhkaan pohjia myöten. Olihan se emäntä ensinnä säikähtänyt, vain kun leskiemäntä oli, niin hyväähän se sille teki. Olikin sitten laittanut syömisiä parhaasta päästä. Kiitellyt hyvää työtä. Kulkumies oli majaillut mökissä koko kesän. Niin että kyllä se joskus kannataa työntää tappi odottavaan reikään, Jaska kertoi.
Väliin löylyä heitellen ja rohkeita kaskuja kertoillen, miehet nauraa remahdellen kuittailivat päivänharmeja ja vastuksia.
Kehossa on kuumasta löylystä raukea tunne ja mieli vapautunut kaikesta kireydestä. Ilman kiirettä nautittiin, hiljalleen kovimman kuumuuden menettäneen kiukaanlämmöstä ja tunteesta, että oltiin samaa maata
- Minulle tämä ainakin riittelee. Lähteä osailemaan mökille päin. Sitä aamulla vissiin pimeällä aletaan jatkamaan? Risto sanoi.
- Jos ei sada, niin tietysti. Vain muistahan Risto kellos vetäistä, ettei vallan pysähdy, Paavo sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti