PUTELLI. -32
Siinä pimeyden turvin oli hyvä tilaisuus kahmaista neitokaisia syleilyynsä. Tyttöjen kirkaisut ja naurut loivat kiihottavaa jännitystä pimeään iltaan.
Pussilan Antti oli Uutelan Allin kanssa käynyt aina välillä ruumenvasun viennissä ja olipa ehditty vaihtaa muutama suukkokin
Antti oli pyydellyt, josko saisi saatella Allin kotiinsa, töitten jälkeen, mutta siihen ei Alli ollut vielä suostunut.
Oli yleinen salaisuus, että Kuopan Matti oli Saaren Saimin kanssa pitänyt teeren peliä jo pitempään. Mutta eihän Saimi niin helppo saalis ollutkaan. Nytkin Matti kävi välillä Saimia jututtamassa, Saimin nostaessa lyhteitä pöydälle.
Matti halaili pimeyden turvin Saimia takaapäin ja kuiskutti hänen korvaan
-Joko minä saan tulla yöksi sinun mökille. Ei tarvitsisi pyörällä kotiinkaan polkea.
- Katsotaan sitten! Alahan mennä ihmiset näkee, Saimi supisi.
- Mitäs ne nyt pimeässä näkee, Matti sanoi ja näykkäsi Saimia korvasta.
- No saat tulla, vai ala mennä, ettei kukaan huomaa, Saimi sanoi.
- Mennään sitten yhtä matkaa, minä en käy saunassa, saunotaan teillä - kahdestaan... Syönnin jälkeen lähdetään heti, Matti supisi.
- Joo, mennään vain, mutta nyt menet töihisi, Saimi sanoi.
Antin palatessa taas jyväsäkin viennistä Paavo sanoi:
- Eiköhän meidän, Antti, pidä pistää pelit seisomaan. Kyllä tämä alkaa olla semmoista tussarointia. Eihän tästä mitään tule Sattuu vielä vahinkoja... Jaska! lopetellaan tältä päivältä. Huomenna on lauantai, saadaan ainakin rukiit loppuun puitua, Paavo huuteli
- Joo, niin se on tehtävä. On niin pimeää, että ei kyllä näe nokkaansa pitemmälle. Hyvinhän tuo meni kun alkuun päästiin. On se mukavaa, kun moottori ei tuota nyt huolta... Antti! se on laskettava vissiin vesi pois säiliöstä, vaikka nyt onkin pilvessä, voi se aamuksi seestyä ja muljahtaa pakkasen puolelle, Jaska sanoi.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti