Sivut

perjantai 23. helmikuuta 2018

KAH,

VOEP OLLA
niinnii, jos eisatu olemaan toesella tappaa. Maholisuuksija on monneen lähtöön ja vielä muutama päälle. Voepa kiskasta ihan mahottomuuven puolellekki. Vae eipä seo ensimäenen kerta kun mahoton muuttuu tojelliseksi. Siitä on varmaan jokkaesella malliesimerkkejä ite kojettuna. Pelekällä toeveellahan ei mittää tapahu. No toesinaan tuuri potkasee. Kuitenki ylleesä haave totteotuu ankaralla tahtomisella ja panemalla ittesä täyvelleen likkoon.
***
Tuo likkoonpaneminen tuskin tarkottaa jottae ammeessa saeppuvaveessä lötköttämistä, vaan sitä että yrittää kaeken sen mitä voe - haaveesa saattamiseksi toevottuun päämäärään. Aenahan sekkää ei aota. Ehkä suunnitelma oli liian haasteellinen, tae muut tykötarpeet lopahti . Myös pelikunto/taeto on meleko ratkasevija ärijänteeseen joutuvessa.
***
No, vastukset on voettamista varten silläki uhalla että hävijönkynnet kuitenkin raapasee syvältä. Mutta mikä ei tapa se vahavistaa. Tappijoki kasvattaa ja ehkä opettaa ajattelemaan, ettei kaekki oo mahollista - kaekille. Joku ihmeveijarihan tekee mitä tahtoo ja aina onnistuu. Taijolla eikä tuurilla ne valtamerilaevatkin seilaa. Tuuriki on toki hyväksi, mutta poropeokalo saa vaen aekaan - sanomista!
***
Muuten tässä mennee komijasti. Viikonvaehe silimässä ja O-kisat. Jänniä kilipaeluita ja peokun pitämistä suomalaisille. Kae nyt vielä pari mitskua kumminki? Olisi se kyllä nolo juttu jos ei ennää yhtää. Puheissahan on kyllä riittänyt. Kesyjähän nuo tosin oli sprinteiissä, mutta jospa se siitä vilikastuu? Niin ja aena voe selittää. Huono suksi ja töhömerö latu. Hiihtäjässä ei voi vikaa olla. Lääkkeet otettu oekijaan aekaan ja kunto kohistettu nappiin.
***
Pakkasta pukkaa. -15.1 Kempeleen tarkka. Hyvä on hiihtäjän hiihellä lumessa - ja mummon kahlata! Jos tarkenee. . Saa nähä miten käö. Kyllä seon tämä elämä jännää ja ennalta arvaamatonta. Ei pysty aamulla tietämään mitä iltaan mennessä tapahtuu, vae eikö mittää. <3

Ei kommentteja: