Suojasin leveillä hartioillani mahdolliset katseet, ja ujutin käteni Luigin kaulaan. Oli uskomatonta! Kaulassa oli ketju. Nopeasti aukaisin lukon seuraavan naurunremahduksen aikana. Vedin ketjun koruineen kouraani.
- Onko ruumiiseen koskettu? Sumutusmielessä muka kyselin.
- Eipä paljon iske raatoja käännellä. Ne on eri miehet siihen, Oksa vastasi karskisti.
- Eikö edes taskuja tutkittu?
- No, eipäs ole tullut mieleen. Kyllä pappi siitä huolen pitää, ettei rahat uppoa maanpoveen.
- Jospa kutenkin tulet viranomaisena tutkimaan, ei tule jälkipuheita.
- Onkos sinulla muovipussia, johonka pistät romppeet?
- Kunnon poliisilla mukana kaikki tarvittava, Oksa mutisi sekä kumartui penkomaan uhrin taskuja
Ensimmäiseksi tuli esiin autonavaimet, muutama pakkaus kortsuja ja paperisia nenäliinoja. Tupakansytytin ja tupakkaa.
Toista taskua kopeloidessaan, Oksa oli rohkeampi. Hän työnsi kätensä taskuun syvälle ja kirosi. Käsi palasi sormienvälissä siro, pieni taskuase.
- Tämähän on ollut kovia miehiä. On ainakin turvannut ainoansa, Oksa sanoi ja ojensi löytöänsä minulle.
- Pane vaan pussiin muiden joukkoon ei siitä ole mitään apua. Katso vielä povitasku, on sillä lompakko jossakin.
- Tutkiikos Kyttä lompakon? Melkoinen posa onkin, Oksa sanoi vittuilutarkoituksessa.
Otin lompakon ja avasin sen. Katsoin seteli puolelle. Melkoinen vivaska satasia. Hm! Melko nappiin osunut uravalinta. Tai, enpä ainakaan vaihtaisi.
Vedin esiin Luigin ajokortin. Se oli kansainvälinen kortti. Annettu Marco Luigille. Kuvan mies katsoi ovelan näköisenä. Naama oli naismaisen siro. Hiukan kyömy nenä jonka alla kapeat viikset. Tukka sinisenmusta.
Pistin kortin takaisin lokeroonsa. Sormeni seikkaili jo seuraavassa lokerossa.
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti