KYTTÄ--94

- Joo, se Rotta muutti liiketoimensa tänne, Nakulaan. Siellä minä autoja fiksailen. Jotakin pitää hommata, että pieru haiskahtaa. Sinä et ole tullut töihin? Ovat kyselleet!
- Mulla on muuta viritystä! Niissäpä Rotan hommissa saa kokoajan olla paskanpää jäykkänä ei tiedä milloinka käry käy. Tules tuonne kojun taa niin vihjaisen siitä touhusta.
- Miten vaan, mutta kyllähän mä tiedän millaista touhua se on. Minullakin on akka, sekä kaksi mukulaa kontolla. Työhän on kiven alla. Mitäpäs se mulle kuuluu, jos pomo kupruja tekee? Minä teen työni ja saan palkkani. Muuta en välitä tietää.
- Nehän tappoi mun parhaan kaverin, muutama viikko sitten. Ei mieli mettä keitä.
- Jaa, Kurottaja?
- Sepä, tehtiin paljon keikkaa yhdessä.
- Ahaa! Nytpäs tajuan. Sinä olet piileskellyt? Ei sitä Kurottajaa kukaan tappanut. Joku sairauskohtaus - puhuivat.
- Kumma kohtaus kun aivot pellolla!
- No joo näitä sattuu. Se on pidettävä suhteet kunnossa pomoon päin. Minä olen jo piakkoin kymmenen vuotta ollut Rotalla. Reilu pomo se on.
- Porisehan sinä minä pitelen hevosta. Kyllä Rotta tiedetään. Etpä sinä Hatussa paljonkaan sitä kehuskellut.
- Joo, ne oli eri aikoja. Nyt on rahavirrat sitä luokkaa, että jää muutama euro sukanvarteen. Kello kutsuu työn ääreen. Paperiraha ei haise! Vienkö Rotalle terveisiä. Milloin tulet hommiin?
- Kaveruuden nimissä, ethän sano, että olet minut tavannut, Puhaltaja parkaisi.
- Katotaan nyt! Jos kyselee niin ei parane valehdella. Vasili vaatii rehellistä meininkiä, Puikkari sanoi ja vilahti tiehensä.
Puhaltaja tunsi itsensä turvattomaksi. Nopeasti hänkin livahti torin vilinästä varastolleen päin. Sielläpä voisi viettää muutaman yön. Ruusa, tuli mieleen. Puhaltajaa puistatti. Aamuiset tuntemukset palasivat mieleen...
Syrjäkatuja kierrellen Puhaltaja saapui lopulta varastonsa eteen. Tavanmukaisesti silmäili joka suuntaan. Oli omituinen tunne kuin joku olisi häntä tarkkaillut.
(jat)