Kartoitettaisiin Rotan liiketoimia, sikäli, mikäli niitä netistä löytyisi.
Katsoin ikkunasta noruvia vesijuonteita vähän sekalaisin tuntein. Yöunet olivat jääneet vähiin ja olisi vielä haluttanut nukkua, mut- ta Luoja ei laiskaa elätä.
Niinpä hyppäsin pehkuista, tein muutaman avaavan venytysliikkeen ja olo tuntuikin kohtu mukavalta.
Ville tulisi kahdeksaan jos ei olisi tullut katumapäälle? Sekään ei ollut aivan pois suljettu vaihtoehto. Varauksella luotin Villeen.
Pistin kahvia tulemaan ja hain päivälehden.
Suuret kissankorkuiset otsikot räjähtivät heti vasten naamaa. Kurottajan kuolema oli saanut paljon suuremman huomion, kuin piruparan koko elämä.
Silmäilin nopeasti jutun läpi. Siinä manattiin poliisin saamattomuus. Mainittiinpa myös Metkun murhakin, joka oli muhinut jo kuukausi kaupalla, ja poliisi vain haukotteli.
Minua nyt nauratti. Olin hyvilläni, että en kuulunut tuohon eniten pilkattuun ammattiryhmään. Vaikka oma duunini ei prenikoita tuotakaan, saan olla rauhassa noilta mediahaukoilta.
Kello lähenteli kahdeksaa Villestä ei näkynyt vilahdustakaan. Tosin en niin mahdottomia ollut mielijohteeni tuloksista odottanutkaan, kuitenkin rintaan nyt hiipi petetyksi tulleen fiilikset.
Tiesin jo opiskeluajolta, että Ville, alias Iiro ei ollut niitä miehiä joilta olisin käytetyn auton ostanut. Jo opiskeluaikana sattui
tapauksia joissa Iiro oli ollut epäiltynä näpistyksestä. Näytön puutteessa kuitenkin juttu oli kuivunut kokoon.
En toki niin sinisilmäinen ollut, että olisin luottanut Villeen täysillä. Suurin ideani oli päästä Rotan kimppuun, vähän kuin vierasporstuan kautta.
- Sepäs siitä ja sen kestävyydestä, mutisin kun kello tuli yhdeksän.
Aloin ryypiskellä kahvia ja istahdin pöydän ääreen. Katseeni vaelsi ikkunan kautta kadulle. Huomasin kun Ville juoksi kuin pikaaituri toimistoa kohti. Varmistin, että kukaan ei seurannut miestä ja riensin avaamaan ovea.
- No, mikäs miestä lennättää? Tulta ei missään ja mies juoksee kuin tulipaloon!.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti