KYTTÄ--97.

Seurasin kun Iiro onki avaimen ritilästä ja sulki lukon. Laittoi avaimen takaisin koloon.
Pitkä selkä, hiukan eteen kallistuneena, ja pitkät kädet viuhtoen, mies antoi apinamaisen vaikutuksen, kun hän riensi maasturiin.
Odottelin, ehkä vartin, ehkä kaksi. Kun vajalla ei tapahtunut mitään parkkeerasin auton ison hallin katveeseen.
Kopeloin ritilää, ja helposti käteni tapasi narun. Nopeasti vedin avaimen esiin. Aukaisin oven ja astuin korkean kynnyksen yli.
Sisällä oli melko hämärää ja öljynkatku oli tuntuva.
Kävelin vajassa peremmälle. Silloin huomasin Puhaltajan maata retkottavan lattialla...
Hänen kauhtuneen pyseronsa selässä oli puukonterän mentävä reikä, ja sillä reijällä oli punaiset reunat.
- Voi piru parkaa! Olisitpa ottanut onkeesi varoitukseni, Nyt se on myöhäistä.
Katselin ympärilleni. Silmäni etsivät murha-asetta. Kuitenkin Iiro oli vienyt jo monta kertaa ihmisenverta maistaneen puukkonsa mukanaan. Eipä tälle mitään...
Jälleen oli Kiimalalle asiaa. Nyt pitää ottaa asia rauhallisesti. Kiimala taitaisi sittenkin repiä pelihousunsa.
Painoin Kiimalan numeron...
- Ei kai taas? Kiimala rääkäisi.
- Valitettavasti!
- Kuka? Kyttä sinä perkele tapatat koko kylän. Milloin tää loppuu? Raatoja nurkat täynnä ja tutkinta ei saa mitään aikaan.
- Niska limassa tässä on painettu, melkeinpä yötä ja päivää. Miten sinun sinipiiat ovat sipsutelleet? Joko on pää auki.
- Paskat, sinulta olen odotellut raporttia asian tilasta. Taidatkin olla, uhoamisestasi huolimatta, sama paska kuin muutkin. Enhän mä itse, jumaliste, voi kentälle mennä?
- Kiimala rauhotu. Homma on melkein ratkastu! Vain muutamia pieniä tarkistuksia. Mikäpä hätä sinulla on? Istut vain pöydän takana, ja nuoret konstat täyttää toiveesi! Vieläkö helpompaa pitäisi...? Härnäsin.
- Kyttä sinä olet inhottava. Jos tästä raatosumasta joskus selviän sekä pääsen kuittaamaan sopimuksen en koskaan ala kanssasi kimppaan. Kuka se muuten se uusi raato?